Hevoset viihtyvät laitumella, kun ruohoa on tarpeeksi ja sää suosii pitäen paarmat ja muut ötökät loitolla. Ruoho on hevoselle myös parasta mahdollista ravintoa, mutta silti ruohon syömisen rajoittaminen voi toisinaan olla hyvinkin perusteltua hevosen hyvinvoinnin kannalta.
Harrastehevoset ja muutoin vähällä liikunnalla olevat hevoset ja ponit kärsivät yhä yleisimmin hevosen metabolisesta syndroomasta eli oireyhtymästä, englanniksi equine metabolic syndrome. Sairautta esiintyy kaikilla roduilla, vaikka jotkut rodut voivatkin olla sille herkempiä. Yhdistävänä tekijänä sairastavilla hevosilla on liiallinen energiansaanti suhteessa liikunnan määrään.
Hevosen metaboliseen eli aineenvaihduntasyndroomaan liittyvät lihavuus, insuliiniresistenssi ja kaviokuume.
Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan elimistön huonontunutta kykyä reagoida insuliiniin. Mitä huonommin elimistö reagoi sitä enemmän insuliinia elimistö tuottaa. Seurauksena tästä liian suuresta insuliinin määrästä ovat metabolisen syndrooman oireet.
Yleisin sairaus, minkä liian suuri insuliinimäärä aiheuttaa, on kaviokuume. Kaviokuume voi olla hyvin vaihteleva vakavuudeltaan: lievistä vuodenaikaan liittyvistä jaksoista alkaen aina voimakkaita kaviomuutoksia aiheuttavaan krooniseen kaviokuumeeseen saakka. Kaviokuume voi toki johtua muistakin kuin aineenvaihdunnallisista syistä. Kaviokuumeen muita syitä ovat mm. helppoliukoisten hiilihydraattien kuten viljan tärkkelyksen ja sokerien ylensyönti, vakavat tulehdussairaudet tai tammalla jälkeisten jääminen. Kaviokuumetta sairastavilla hevosilla kannattaa kuitenkin aina pitää mielessä taustalla mahdollisesti oleva aineenvaihduntasairaus.
Metaboliseen oireyhtymään on olemassa geneettinen alttius - tietyt ponirodut, esimerkiksi shetlanninponi, ovat sille tavallista herkempiä. Tärkein altistava tekijä on kuitenkin lihavuus. Hevosilla erityisen haitallisia rasvakertymiä ovat todennäköisesti kaulan rasvakertymät. Näistä rasvakertymistä vapautuu mitä todennäköisemmin hormoneja ja tulehdusprosessiin osallistuvia aineita. Tulehdusreaktio taas edesauttaa insuliiniresistenssin kehittymistä. Mitä useampia altistavia tekijöitä hevosella tai ponilla on, esimerkiksi rotu ja lihavuus kuten lihava shetlanninponi, sitä suurempi alttius sillä on sairastua metaboliseen oireyhtymään.
Shetlanninponi on niin hyvä rehunkäyttäjä, että sillä voi olla perusteltua käyttää ruohon syömistä hidastavaa kuonohäkkiä niukallakin laitumella.
Metabolinen syndrooma on hevosten hyvinvointisairaus, joka liittyy nykyajan pitotapoihin. Luontaisesti hevoset kesällä laiduntaessaan keräävät rasvaa ja pyöristyvät, ja vastaavasti taas talvella niukan ruuansaannin aikana laihtuvat. Nykyhevosia ruokitaan niin runsaasti, että ne eivät juurikaan pääse talvella laihtumaan, ja tästähän seuraa, että hevoset vähitellen lihovat koko ajan. Ennen ei ollut markkinoilla 700 kg madotusruiskuja vaan normaaliruisku oli 600 kg. Nykyajan ratsut painavat usein yli 600 kg. Painomitta on hyvä näyttämään suuntaa hevosen painosta ja painon kertymisestä.
Metabolinen syndrooma alkaa lieväoireisena, yleensä kausiluontoisena siten, että kesäisin hevonen kerää reilusti rasvaa erityisesti kaulan alueelle. Tällöin insuliinipitoisuus veressä on kesäisin korkea, ja hevonen saattaa kesällä laitumella oireilla lievästi kavioistaan. Tilan pahentuessa insuliinipitoisuus pysyy veressä korkealla vuoden ympäri, ja kaviokuumeoireilua voi tulla mihin vuodenaikaan tahansa. Näitä tapauksia hoidetaan usein kroonisina kaviokuumeina ja ne vastaavat huonoimmin hoitoon.
Verinäytteestä voidaan selvittää seerumin insuliiniarvo, jonka tulisi olla alle 30 mikroIU/ml. Näyte tulisi ottaa ennen aamuruokintaa, kun hevonen on ollut yön syömättä. Jos tulos on lähellä raja-arvoa, eläinlääkäri voi tehdä lisätestauksia antamalla hevoselle glukoosia ja insuliinia ja seuraten veren glukoosiarvojen palautumista. Jos taas tulos on selvästi yli raja-arvon, hevosen veren insuliinipitoisuus on liian korkea ja hevosen voidaan katsoa sairastavan metabolista syndroomaa.
Yli 15-vuotiaiden ja mahdollisesti pitkäkarvaisen hevosen ollessa kyseessä Cushingin syndrooma kannattaa pitää mielessä. Cushingin syndroomaan liittyy myös kaviokuumeoireilu.
Koska geneettiseen metabolisen syndrooman alttiuteen hevosen tai ponin rotuun ei voida vaikuttaa, on tärkeimpänä hoitokeinona ylipainon hoito. Hevosen saamaa energiamäärää on rajoitettava. Lievimmissä vuodenaikaan liittyvissä tapauksissa riittää laiduntamisen rajoittaminen kesäisin. Vakavimmissa tapauksissa tarvitaan tarkka laihdutusohjelma.
Pääsääntöisesti ruokavaliosta tulee poistaa kaikki väkirehut. Myös heinä voi sisältää suuria määriä energiaa, joka on peräisin sokereista ja kuiduista. Heinästä on teetettävä heinäanalyysi, jotta sen sokeripitoisuus saadaan selville. Heinää voidaan liottaa vedessä, jolloin sen sokeripitoisuus pienenee, ja syömisen aiheuttama insuliinireaktio vähenee. Metabolista syndroomaa sairastavien hevosten heinää tulisi liottaa kylmässä vedessä ainakin tunnin ajan ennen syöttämistä. Tulee kuitenkin huomioida, että liottaminen poistaa heinästä samalla vesiliukoisia yhdisteitä kuten vitamiineja, kivennäisiä ja antioksidantteja, jotka tulisi täydentää ruokintaan. E-vitamiinilisää suositellaan annoksella 8 000 - 10 000 IU/pv.
Ensin siis ylipainon vähentämisen kimppuun ruokintaan puuttumalla. Ylipainon vähentäminen itsessään auttaa jo vähentämään insuliinin määrää veressä, mutta myös liikunnalla on suuri merkitys. Liikunta auttaa glukoosia jakautumaan elimistössä tasaisemmin ilman insuliinin apua ja lisää elimistön herkkyyttä reagoida insuliiniin. Ja tietenkin liikunta itsessään auttaa painon pudotukseen.
Akuuttiin kaviokuumeeseen tarvitaan riittävä eläinlääkärin määräämä tulehduskipulääkitys (esimerkiksi Finadyne, Metacam, Quadrisol). Aineenvaihduntaperäisessä kaviokuumeessa kavioiden kylmähoidosta saatava apu on todennäköisesti vähäisempää kuin muilla mekanismeilla syntyneessä kaviokuumeessa. Sairaskengityksen merkitys sen sijaan on suuri. Alkuvaiheessa tavoitteena on jakaa painoa mahdollisimman tasaisesti kavion kantaosalle, samalla tukea anturaa ja siirtää ns. breakover-kohtaa taaemmas. Kavion pohjaan voidaan laittaa ns. styrofoam-pehmusteet. Akuutin vaiheen mentyä ohi voidaan hevonen kengittää esimerkiksi sydänorsikenkään.
Akuutissa kaviokuumeessa hevosta ei tule liikuttaa. Kavioiden tilannetta seurataan klinikalla. Röntgenkuvien avulla nähdyt röntgenmuutokset vaikuttavat jatkohoitoon, liikuntaan ja sairaskengitykseen.
Metabolinen oireyhtymä ei ole kovin harvinainen nykyajan hyvin ja runsaasti ruokituilla hevosilla. Kannattaa siis heti tarkistaa hevosesi lihavuuskunto, ja jos hevosesi on lihava, on ryhdyttävä toimenpiteisiin normaalipainon saavuttamiseksi suunnittelemalla ruokinta uudelleen ja lisäämällä hevosen liikuntaa. Jos hevosellasi on lihavuuden lisäksi jo liikkumisen kanssa ongelmia, esimerkiksi epämääräistä ontumista, jäykkyyttä tai liikkumishalukkuutta, kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin jatkotutkimuksia varten.
Lähde: Ell Sjöholm Anne, Equine metabolic syndrome - hevosen metabolinen oireyhtymä, Pro Hevonen 6/2009, s. 6-8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti