EU-Equus 2009 -seminaari tiivistettynä
Hevosen merkitys EU:n maaseutupolitiikassa ja vaikutus maaseutuun ja sen elinkeinoihin on merkittävä. Hevosvedonlyönti on tärkeä hevosalan rahoittaja monissa maissa. Hevostalous ja -elinkeino, eri hevosurheilumuodot ja hevoskasvatus ovat kiinteä osa EU:n maaseutupolitiikkaa.
Hevosalan työllistävyyden lisäksi myös eläinten hyvinvointikysymykset nousevat usein esille, samoin kuin maankäyttöön ja ympäristöön liittyvät asiat. Hevostalouden on kannettava oma osuutensa myös ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Hevosalan kasvaessa ja maan käydessä joillakin alueilla yhä niukemmaksi, on hevosalan toimittava siten, että konflikteja sen ja muun yhteiskunnan välille ei pääse syntymään. Hyvinvointikysymyksissä painotetaan osaamisen kehittämistä ja urheilun säilyttämistä puhtaana dopingista.
Taantuma on vaikuttanut myös hevosalaan ja hevoskasvatukseen eri maissa. Ratsuhevosten kohdalla on jo vuonna 2009 nähty suurissa kasvatusmaissa selvä (5-10 %) lasku syntyvien varsojen määrissä, ja myös hevosten hinnat ovat pudonneet. Ratsuhevosista on Euroopassa ylituotantoa. Sen sijaan ravi- ja laukkaurheilussa muutokset eivät ole vielä olleet kovin suuria, koska niissä hevospeleihin perustuva rahoitus ei ole kokenut niin suuria muutoksia, että se näkyisi vielä (vuonna 2009) urheilussa ja kasvatuksessa.
YHTEISTÄ STRATEGIAA HAETAAN
Hevostalous tuo maaseudulle työpaikkoja, vaikka sillä ei olisikaan suoraa yhteyttä maatalouteen. Hevosyrittäminen antaa ihmisille mahdollisuuden työskennellä ja asua maaseudulla. Näin hevostalous auttaa ylläpitämään palveluita maaseudulla.
Siitä huolimatta, että hevosen merkitys ja alan kasvu eri puolilla Eurooppaa on huomattu, tarvitaan alalta lobbausta ja vaikuttamista, jotta ala otettaisiin riittävästi huomioon EU:n päätöksenteossa ja rahoitusohjelmissa. EU-ohjelmat tarjoavat rahoitusmahdollisuuksia myös hevostalouden kehittämiselle ja investointeihin. Monissa maissa EU:n aluekehitysohjelmien rahoituksessa onkin tuettu vahvasti hevostaloutta, joka on nähty merkittävänä tekijänä maaseudun elinvoimaisuuden lisääjänä.
Hevosala tarvitsee kuitenkin kautta Euroopan yhteistä strategiaa, vaikka se yleisesti ottaen nähdäänkin merkittävänä toimijana maaseutualueilla. Haasteita luovat juuri ympäristö ja sen huomioonottaminen - hevostoiminnan on mahduttava sopusoinnussa samoille alueille muun toiminnan kanssa. Koska hevostoiminta ja sen tarvitsema rehuntuotanto vaatii paljon maata, tarvitaan maankäytön suunnittelua, sillä maankäytöstä muiden vaihtoehtojen - maatalous, rakentaminen, asuminen - kanssa syntyy kiplailua siellä, mistä maasta alkaa olla pulaa. Tämä koskee myös väljään asuttuja maita kuten Pohjoismaita kaupunkien ja taajamien läheisyydessä.
EU-mailla ei ole yhtenäistä hevospolitiikkaa. Hevospolitiikka ja hevostalous ovat osa kunkin maan maaseutupolitiikkaa - tosin maaseudun tai maaseutualueen määritelmä ei eri maissa ole yhdenmukainen sekään. Joissain maissa hevosella on maaseutupolitiikassa hyvinkin näkyvä rooli, joissain puolestaan varsin pieni. Hevonen on ollut maaseudun kehittämisohjelmissa hyvin mukana muutamissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa (hevosturismi), Belgiassa (metsänhoito ja maatalousympäristö) ja Virossa (uhanalaisten rotujen turvaaminen).
EU-komission edustajan Sören Kissmeyer'n mielestä hevosta ei pidä sitoa liiaksi varsinaiseen maatalouteen, vaan nimenomaan maaseutuun ja sen elinkeinoihin. Hevoskasvatus voidaan EU:n näkökulmasta katsoa varsinaiseen perusmaatalouteen kuuluvaksi. Sen sijaan esimerkiksi ratsastuskoulutoiminta ja tallipaikkojen vuokraaminen ovat palveluiden myyntiä, ja siten maaseudun pienyritystoimintaa. Tärkeätä on käsitellä kuitenkin hevosta tuotantoeläimenä.
Hevostalouden voidaan katsoa hyvin tukevan maatalouden kilpailukykyä, ympäristöä ja maisemaa, elämänlaatua ja maaseudun elinkeinojen monipuolistamista. Siksi onkin tärkeätä, että hevosala tekee aktiivista lobbausta EU-komissioon.
HAASTEITA RIITTÄÄ
EU:n näkökulmasta maaseudun elinkeinojen on monipuolistuttava ja perinteisen maatalouden sijaan on maaseudulle saatava muuta elinkeinotoimintaa. Tärkeitä tavoitteita ovat myös työllisyyden edistäminen maaseudulla ja maaseudun saaminen houkuttelevammaksi sinne kohdennetuilla investoinneilla.
Hevosala on siis yksi EU:n maaseutupolitiikkaan hyvin istuva toimiala. Se kohtaa kuitenkin monia haasteita, jotka on pystyttävä ottamaan vastaan, ja joiden ratkaisemisessa vaaditaan yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Yksi viime vuosina eri maissa esiin noussut haaste on maankäyttö ja muu ympäröivä toiminta. Hevostalous ja hevosten hyvinvointi vaativat laajoja alueita, mikä on otettava huomioon hevostoiminnan alueiden ja toimintaympäristöjen suunnittelussa. Maankäyttöä onkin suunniteltava yhdessä muiden toimijoiden ja maankäyttäjien kanssa, erityisesti kaupunki- ja taajama-alueilla, joilla on monenlaisia maankäyttötarpeita.
Eiköhän samat asiat ole tulleet jo esille aiemminkin tekstissä. Tässä ainakin hyvä pohja, miten koulutyöhön saadaan mukavasti pituutta lisää, vaikkei asiaa olisikaan enempää sanottavana. Itsestään selvyyksiä voi pyöritellä eri otsikoiden alla edes takaisin uudestaan. Mutta jatketaanpa eteenpäin ja katsotaan tuleeko mitään uutta esille.
Hevoskasvatuksessa ja jalostuksessa on puolestaan entistä paremmin otettava huomioon hevosten käyttäjien tarpeet ja odotukset. Markkina jakautuu useisiin segmentteihin juuri käyttäjien tarpeiden mukaan. Hevosurheilun kehittämiseksi tarvitaan voimakasta yhteistyötä jalostuksen ja urheilun välillä niin kansallisella kuin koko Euroopankin tasolla.
Myös hevosurheilun puhtaus puhuttaa. Hevosten lääkitsemis- ja dopingmääräyksiä on harmonisoitava Euroopassa, jotta urheilu on puhdasta ja hevosten hyvinvointia voidaan edistää kansainvälisesti. Dopingista puhdas urheilu on välttämätöntä myös jalostuksen näkökulmasta ja vedonlyönnin kannalta. Tämä vaatii Euroopan laajuista yhteistyötä viranomaisten, laboratorioiden, eläinlääkäreiden, valmentajien, kasvattajien, omistajien sekä lääke- ja rehuteollisuuden välillä. Myös tarttuvien tautien leviämisen ehkäisyssä on tehtävä yhteistyötä. Hevosten hyvinvoinnista puhuttaessa on muistettava myös hevosten kuljetukset, jotka ovat lisääntyneet hevoskaupan ja kansainvälisen kilpailutoiminnan kasvun myötä.
Haasteena on myös toiminnan ammattimaisuuden ja osaamisen turvaaminen, kun alalle tulee jatkuvasti uusia toimijoita. Hevosalan koulutusta ja tutkimusta tulee kehittää, ja tiedonsiirto käytäntöön tulee varmistaa.
Yhdenmukainen hevosalan yliopistotasoinen koulutus nähdään tärkeäksi, jotta alalle pystytään tuottamaan riittävästi osaajia. Opiskelija- ja opettajavaihto ja kokemusten jakaminen ovat keskeisiä tekijöitä koulutuksen kehittämisessä ja yhdenmukaistamisessa. Yhteistyötä tutkimuksen, koulutuksen sekä elinkeinoelämän ja teollisuuden välillä tulee kehittää.
Hevoskilpailujen vedonlyönnin säilyttäminen organisoituna ja valvottuna on tärkeätä koko hevostaloudelle, etenkin kasvatukselle. Valtion keräämistä veroista palautuu alalle merkittävä summa rahaa eri maissa. Pelivaihtojen ja hevosalan työllistävän vaikutuksen välillä on suora yhteys. Vaikka pelaaminen tapahtuu laukka- ja raviurheilussa, myös ratsastusurheilua ja ratsuhevoskasvatusta tuetaan monissa maissa totalisaattoriveroilla kerätyistä varoista.
Pelkkä lobbaus EU:hun ei riitä, vaan hevosalan on itse tuotettava tutkimusta, jolla voidaan osoittaa alan merkitys yhteiskunnassa ja esimerkiksi maaseutualueille, ja jota päättäjät voivat käyttää hyväkseen poliittisia ohjauskeinoja suunnitellessaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Kaikkien hevosalan toimijoiden on yhdessä huolehdittava siitä, että hevosalan merkitys ja vaikutukset tulevat huomatuiksi.
YHTEISTYÖ KÄYNTIIN
EU-Equus2009 -kokouksen tavoitteena oli saada aikaan lähtö eurooppalaiselle yhteistyöverkostolle, jonka avulla EU:ssa voitaisiin vaikuttaa hevosalalle tärkeisiin asioihin. Verkosto kokoaisi jalostuksen, urheilun ja hevoselinkeinon eri toimijat yhteisten tavoitteiden taakse. Tärkeätä on keskittyä kahteen kolmeen pääteemaan ja ajaa niitä eteenpäin.
No tulihan sieltä melkein heti uusia asioita esille, kun alkoi kritisoimaan. :) Kannattaa aina lukea loppuun asti.
Hevosalan tunnuslukuja EU:ssa (2009?)
EU:n 27 jäsenvaltiossa arvoitiin olevan yhteensä yli 5,75 miljoonaa hevosta. Suurimmat hevosmaat ovat Saksa ja Iso-Britannia - niissä molemmissa oli noin miljoona hevosta.
Eri maissa arvioitiin 3 - 10 hevosen luovan yhden työpaikan. Kaikkiaan EU:n alueella hevonen työllisti arviolta noin 300 000 ihmistä, joista 155 000 on välittömiä työpaikkoja. EU:n maataloussektorin työpaikoista hevostalouden osuus oli 2,4 %. Hevostalous luo työpaikkoja myös muille toimialoille.
Hevosta kohti laskettu "liikevaihto" EU-maissa vaihtelee 5 000 ja 12 000 euron välillä. Yhden hevosen hoitokustannus on 5 000 - 10 000 eur/v. Hevosten aluetaloudellinen merkitys voi olla hyvin suuri - esimerkkeinä Normandia Ranskassa ja Kildare Irlannissa.
EU-maissa oli yhteensä 40 000 hevoskasvattajaa. Alueen peltoalasta käytettiin hevosten rehujen tuotantoon keskimäärin 4 %, mikä on noin 6,8 miljoonaa hehtaaria. Vaihtelu maiden välillä on suurta; esimerkiksi Irlannissa hevosta kohti tarvittava peltoala on 0,75 ha ja Kreikassa 2,21 ha. Koko peltoalasta hevosten rehutuotantoon käytetään eri maissa siten 1 - 20 %.
Noin 500 ravi- ja laukkaradalla järjestetään vuodessa 80 000 kilpailut, joihin osallistuu noin 170 000 hevosta. Vedonlyönnin arvo vuodessa on 20 mrd euroa, josta hevostalouteen palautuu noin 1,5 miljardia.
Ratsastuskouluja EU-maissa on noin 15 000, joista Saksassa 7 5000. Ratsastuksen harrastajista 75 % on naisia.
tekstin lähde: Pro Hevonen nro 6 / 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti