lauantai 18. heinäkuuta 2015

Tallielämää 10-vuotiaan alkeiskurssilaisen silmin


10.1. sunnutai 
Olen nyt niin iloinen kuin olla voi. Tänään oli Sannan synttärit ja rupesimme Tuijan kanssa puhumaan leireistä. Sitten päädyimme, että hakisimme vuokrausleirille. Kävimme kysymässä saisimmeko mennä sinne ja me saimme luvan. Olen niin niin iloinen.

20.1. keskiviikko 
En ehtinyt kirjoittaa eilen. Oli isin synttärit ja odotimme vieraita, silloin puhelin soi ja minä menin vastaamaan. Talleilta soitettiin, että pääsisin alkeiskurssille 6.2. lauantai kello 12.00. Illalla menimme talleille. Saimme pitää Veksua. Oli tosi kiva päivä. Nämä olivat siis 19.1. asioita.

21.1. torstai
Menin talleille otin mukaan vähän leipää. Annoin leipiä Fannylle. Fanny tykkäsi leivistä. Sain taputtaa Valianttiakin se oli tosi herttanen. Tulin talleilta kello 19.30.

26.1. tiistai
Menin talleille Sannan kanssa. Talleilla oli kengittäjä. Minulla oli leipää mukana. Annoin leipää: Valiantille ja Freddylle. Katja oli koko ajan tunnilla, pistin Katjan syöttökuppiin leipiä.

30.1. lauantai
Menin suoraan pianotunnilta hevostalleille. Katja ei ollut tunnilla, mutta sitä harjattiin. Fannyakin harjattiin. Taputin Valianttia, Veksua, Rolffia ja Katjaa. Katsoin Horse Showta.

6.2. lauantai
Tänään oli ensimmäisen kerran alkeiskurssi. Opettelimme harjaamaan ja panemaan varusteet. Emme ratsastaneet vielä, mutta saimme nousta kaikki ponin selkään ja meidät talutettiin kentän ympäri. Saimme kaikki harjata ja ottaa kaviot.

12.2. perjantai
Menin Sannan kanssa talleille. Meillä oli leipää ja porkkana mukana. Annoimme Fannylle, Jopelle ja Grandikselle.

13.2. lauantai
Tänään oli toinen ratsastustunti. Sain Freddyn. Ensin harjasimme jokainen ponimme. Sitten pistimme varusteet niille. Menimme käyntiä ja ravia ilman jalustimia.

14.2. sunnuntai
Menin heti aamupalan jälkeen talleille. Janne oli yöllä päässyt vapaaksi. Jannen takia ponitallissa oli kauhea sotku. Vähän ajan päästä ponit vietiin aitaukseen. Taputtelin Katjaa ja annoin sille heinää. Katja oli tosi ihana.

16.2. tiistai
Tulin kotiin ja söin välipalan, sitten lähdin talleille. Taputtelin Katjaa. Sitten lähdin kotiin syömään. Syönnin jälkeen lähdin takaisin talleille, koska siellä pidettiin kilpailut.

17.2. keskiviikko
Meillä oli koulun kanssa vikalla tunnilla pulkalla laskua. Menin suoraan talleille: Mariian, Astan ja Johannan kanssa. Taputimme melkein kaikkia poneja.

18.2. torstai
 Menin askartelukerhon jälkeen talleille. Katja oli molemmat tunnit. Sitten oli iltaruoka. Yksi tyttö laittoi ponitallin oven salpaan. Kaikki muut olivat jo lähteneet. En jaksanut vetää salpaa auki. Mutta sitten menin hoitajien ovesta ulos.

20.2. lauantai
 Meidän tunnin piti tänään Kati. Sain Jannen. Ensiksi Janne oli kauhean laiska. Harjoittelimme kokorataleikkaa. Janne oli minusta aika kiva. Tunti oli oikein mukava. Sain Jannen ravaamaan lujempaa kuin Freddy, vaikka Janne on laiskin poni.

21.2. sunnuntai
 Menin Astan kanssa talleille. Meillä molemmilla oli kamerat mukana. Otin kaikista poneista kuvan jotka olivat laitumella. Simo oli kamala, koska tuli koko ajan kerjäämään leipää.

22.2. maanantai
Menin talleille, mutta en ehtinyt olla kuin vähän aikaa, koska tallissa ei saanut olla, kun oli ruokarauha.

23.2. tiistai
Katsoin yhden ponitunnin, koska Katja oli sillä tunnilla. Sitten piti lähteä, koska oli ruokarauha.

27.2. lauantai
Hanna piti meille tunnin. Minä sain tunnille Katjan. Katjan hoitajat eivät olleet paikalla. Kukaan ei meenannut suostua taluttamaan. Menimme jo kevyttäravia ja ratapoikkisuuntaaleikkaa, ratapituussuuntaaleikkaa ja kokorataleikkaa. Tunti oli oikein kiva. Otan toistekin Katjan.

2.3. keskiviikko
Kun menin tallille Katja ei ollut tunnilla. En ehdi kirjoittaa enempää.

4.3. perjantai
Menin tallille kello kaksikymmentä vailla kolme. Katja ei mennyt ensimmäiselle tunnille. Toiselle tunnille Katja meni.

5.3. lauantai
Sain tunnille Rolffin. Rolf oli aika laiska. Menimme kevyttäravia. Ronttikin oli meidän tunnilla. Me harjoittelimme raipan käyttöä.

7.3. maanantai
Menin talleille katsomaan miten yksi askartelukerhossa oleva Marikki ratsastaa. Marikki sai Namin. En nähnyt kuin vähän aikaa miten Marikki ratsasti, sillä ne menivät maastoon. Sannakin oli talleilla.

10.3. torstai
Menin talleille kello puoli neljä. Katja ei ollut tunnilla. Katja meni seuraavalle tunnille. Lähdin talleilta kello viisi. Menin illalla Tuijan kanssa talleille. Menimme yksityistalliinkin.

12.3. lauantai
Sain tunnnille Simsonin. Simo oli laiska. Opettelimme tekemään voltin, pääty-ympyrän ja täyskaarron. Maiju sai Namin. Jouduin ratsastamaan ekana.

13.3. sunnuntai
Menin Sannan kanssa talleille. Ponit olivat ulkona.

15.3. tiistai
Olin talleille.

16.3. keskiviikko
Menin talleille puoli viisi.

17.3. torstai
Menin Reetan kanssa talleille.

18.3. perjantai
Menin talleille. Taputin Antonia. Lämmitin Freddyn kuolaimet.

19.3. lauantai
Sain tunnille Freddyn. Maiju sai Rolffin. Harjoittelimme kevyttäistuntaa. Freddy oli vähän laiska.

14.5. lauantai
En päässyt ratsastustunnille, koska käteni oli vielä lastassa. Ilmoittauduin jatkokurssille. Ratsastusryhmä meni maastoon. Maiju sai Freddyn.

17.9. lauantai
Sain ratsastustunnille Roopen. Menimme maastoon. Meille otettiin taluttajat. Maastosta tultuamme olimme vielä kentällä. Sai hypätä yhden ihan pienen esteen. Minä en hypännyt. Roope meni alkeistunnille.


Teksti on 10-vuotiaana kirjoittamastani päiväkirjasta. Asuimme kävelymatkan päässä Suomen Ratsastajainliiton (SRL)hyväksymästä ratsastuskoulusta.




maanantai 13. heinäkuuta 2015

Laiduntamista kannattaa rajoittaa tarpeen mukaan


Hevoset viihtyvät laitumella, kun ruohoa on tarpeeksi ja sää suosii pitäen paarmat ja muut ötökät loitolla. Ruoho on hevoselle myös parasta mahdollista ravintoa, mutta silti ruohon syömisen rajoittaminen voi toisinaan olla hyvinkin perusteltua hevosen hyvinvoinnin kannalta.

Harrastehevoset ja muutoin vähällä liikunnalla olevat hevoset ja ponit kärsivät yhä yleisimmin hevosen metabolisesta syndroomasta eli oireyhtymästä, englanniksi equine metabolic syndrome. Sairautta esiintyy kaikilla roduilla, vaikka jotkut rodut voivatkin olla sille herkempiä. Yhdistävänä tekijänä sairastavilla hevosilla on liiallinen energiansaanti suhteessa liikunnan määrään.
 
Hevosen metaboliseen eli aineenvaihduntasyndroomaan liittyvät lihavuus, insuliiniresistenssi ja kaviokuume.

Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan elimistön huonontunutta kykyä reagoida insuliiniin. Mitä huonommin elimistö reagoi sitä enemmän insuliinia elimistö tuottaa. Seurauksena tästä liian suuresta insuliinin määrästä ovat metabolisen syndrooman oireet.

Yleisin sairaus, minkä liian suuri insuliinimäärä aiheuttaa, on kaviokuume. Kaviokuume voi olla hyvin vaihteleva vakavuudeltaan: lievistä vuodenaikaan liittyvistä jaksoista alkaen aina voimakkaita kaviomuutoksia aiheuttavaan krooniseen kaviokuumeeseen saakka. Kaviokuume voi toki johtua muistakin kuin aineenvaihdunnallisista syistä. Kaviokuumeen muita syitä ovat mm. helppoliukoisten hiilihydraattien kuten viljan tärkkelyksen ja sokerien ylensyönti, vakavat tulehdussairaudet tai tammalla jälkeisten jääminen. Kaviokuumetta sairastavilla hevosilla kannattaa kuitenkin aina pitää mielessä taustalla mahdollisesti oleva aineenvaihduntasairaus.

Metaboliseen oireyhtymään on olemassa geneettinen alttius - tietyt ponirodut, esimerkiksi shetlanninponi, ovat sille tavallista herkempiä. Tärkein altistava tekijä on kuitenkin lihavuus. Hevosilla erityisen haitallisia rasvakertymiä ovat todennäköisesti kaulan rasvakertymät. Näistä rasvakertymistä vapautuu mitä todennäköisemmin hormoneja ja tulehdusprosessiin osallistuvia aineita. Tulehdusreaktio taas edesauttaa insuliiniresistenssin kehittymistä. Mitä useampia altistavia tekijöitä hevosella tai ponilla on, esimerkiksi rotu ja lihavuus kuten lihava shetlanninponi, sitä suurempi alttius sillä on sairastua metaboliseen oireyhtymään.

Shetlanninponi on niin hyvä rehunkäyttäjä, että sillä voi olla perusteltua käyttää ruohon syömistä hidastavaa kuonohäkkiä niukallakin laitumella.

Metabolinen syndrooma on hevosten hyvinvointisairaus, joka liittyy nykyajan pitotapoihin. Luontaisesti hevoset kesällä laiduntaessaan keräävät rasvaa ja pyöristyvät, ja vastaavasti taas talvella niukan ruuansaannin aikana laihtuvat. Nykyhevosia ruokitaan niin runsaasti, että ne eivät juurikaan pääse talvella laihtumaan, ja tästähän seuraa, että hevoset vähitellen lihovat koko ajan. Ennen ei ollut markkinoilla 700 kg madotusruiskuja vaan normaaliruisku oli 600 kg. Nykyajan ratsut painavat usein yli 600 kg. Painomitta on hyvä näyttämään suuntaa hevosen painosta ja painon kertymisestä.

Metabolinen syndrooma alkaa lieväoireisena, yleensä kausiluontoisena siten, että kesäisin hevonen kerää reilusti rasvaa erityisesti kaulan alueelle. Tällöin insuliinipitoisuus veressä on kesäisin korkea, ja hevonen saattaa kesällä laitumella oireilla lievästi kavioistaan. Tilan pahentuessa insuliinipitoisuus pysyy veressä korkealla vuoden ympäri, ja kaviokuumeoireilua voi tulla mihin vuodenaikaan tahansa. Näitä tapauksia hoidetaan usein kroonisina kaviokuumeina ja ne vastaavat huonoimmin hoitoon.
 
Verinäytteestä voidaan selvittää seerumin insuliiniarvo, jonka tulisi olla alle 30 mikroIU/ml. Näyte tulisi ottaa ennen aamuruokintaa, kun hevonen on ollut yön syömättä. Jos tulos on lähellä raja-arvoa, eläinlääkäri voi tehdä lisätestauksia antamalla hevoselle glukoosia ja insuliinia ja seuraten veren glukoosiarvojen palautumista. Jos taas tulos on selvästi yli raja-arvon, hevosen veren insuliinipitoisuus on liian korkea ja hevosen voidaan katsoa sairastavan metabolista syndroomaa.

Yli 15-vuotiaiden ja mahdollisesti pitkäkarvaisen hevosen ollessa kyseessä Cushingin syndrooma kannattaa pitää mielessä. Cushingin syndroomaan liittyy myös kaviokuumeoireilu.

Koska geneettiseen metabolisen syndrooman alttiuteen hevosen tai ponin rotuun ei voida vaikuttaa, on tärkeimpänä hoitokeinona ylipainon hoito. Hevosen saamaa energiamäärää on rajoitettava. Lievimmissä vuodenaikaan liittyvissä tapauksissa riittää laiduntamisen rajoittaminen kesäisin. Vakavimmissa tapauksissa tarvitaan tarkka laihdutusohjelma.

Pääsääntöisesti ruokavaliosta tulee poistaa kaikki väkirehut. Myös heinä voi sisältää suuria määriä energiaa, joka on peräisin sokereista ja kuiduista. Heinästä on teetettävä heinäanalyysi, jotta sen sokeripitoisuus saadaan selville. Heinää voidaan liottaa vedessä, jolloin sen sokeripitoisuus pienenee, ja syömisen aiheuttama insuliinireaktio vähenee. Metabolista syndroomaa sairastavien hevosten heinää tulisi liottaa kylmässä vedessä ainakin tunnin ajan ennen syöttämistä. Tulee kuitenkin huomioida, että liottaminen poistaa heinästä samalla vesiliukoisia yhdisteitä kuten vitamiineja, kivennäisiä ja antioksidantteja, jotka tulisi täydentää ruokintaan. E-vitamiinilisää suositellaan annoksella 8 000 - 10 000 IU/pv.

Ensin siis ylipainon vähentämisen kimppuun ruokintaan puuttumalla. Ylipainon vähentäminen itsessään auttaa jo vähentämään insuliinin määrää veressä, mutta myös liikunnalla on suuri merkitys. Liikunta auttaa glukoosia jakautumaan elimistössä tasaisemmin ilman insuliinin apua ja lisää elimistön herkkyyttä reagoida insuliiniin. Ja tietenkin liikunta itsessään auttaa painon pudotukseen.

Akuuttiin kaviokuumeeseen tarvitaan riittävä eläinlääkärin määräämä tulehduskipulääkitys (esimerkiksi Finadyne, Metacam, Quadrisol). Aineenvaihduntaperäisessä kaviokuumeessa kavioiden kylmähoidosta saatava apu on todennäköisesti vähäisempää kuin muilla mekanismeilla syntyneessä kaviokuumeessa. Sairaskengityksen merkitys sen sijaan on suuri. Alkuvaiheessa tavoitteena on jakaa painoa mahdollisimman tasaisesti kavion kantaosalle, samalla tukea anturaa ja siirtää ns. breakover-kohtaa taaemmas. Kavion pohjaan voidaan laittaa ns. styrofoam-pehmusteet. Akuutin vaiheen mentyä ohi voidaan hevonen kengittää esimerkiksi sydänorsikenkään.

Akuutissa kaviokuumeessa hevosta ei tule liikuttaa. Kavioiden tilannetta seurataan klinikalla. Röntgenkuvien avulla nähdyt röntgenmuutokset vaikuttavat jatkohoitoon, liikuntaan ja sairaskengitykseen.

Metabolinen oireyhtymä ei ole kovin harvinainen nykyajan hyvin ja runsaasti ruokituilla hevosilla. Kannattaa siis heti tarkistaa hevosesi lihavuuskunto, ja jos hevosesi on lihava, on ryhdyttävä toimenpiteisiin normaalipainon saavuttamiseksi suunnittelemalla ruokinta uudelleen ja lisäämällä hevosen liikuntaa. Jos hevosellasi on lihavuuden lisäksi jo liikkumisen kanssa ongelmia, esimerkiksi epämääräistä ontumista, jäykkyyttä tai liikkumishalukkuutta, kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin jatkotutkimuksia varten.



Lähde: Ell Sjöholm Anne, Equine metabolic syndrome - hevosen metabolinen oireyhtymä, Pro Hevonen 6/2009, s. 6-8



keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Hevosen ratsastettavuuden parantaminen


Millainen on hevonen, joka saa kantakirjauksessa ratsastettavuudestaan kympin? Mihin ominaisuuksiin ratsastettavuuden arvioinnissa kiinnitetään eniten huomiota? Miten ratsastettavuutta voi kehittää?

Täydellisen ratsastettavuuden omaava hevonen on eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen sekä kevyt ja kuuliainen avuille. Se liikkuu erinomaisessa tasapainossa ja tahdikkaasti kaikissa askellajeissa, on elastinen, suora ja taipuisa. Liike on irtonaista ja lennokasta ja hevonen pystyy hyvin kokoamaan itseään.


Vahva takaosa

Ratsastettavuuden ydinkysymykset kiertyvät sanoihin takaosa ja tasapaino. Jotta hevosta olisi helppo ratsastaa, on sillä oltava paljon omaa moottoria eli aktiivinen takaosa. Tällä tarkoitetaan, että hevonen liikkuessaan taivuttaa takajalkojensa niveliä, ponnistaa ja työntää itseään voimakkaasti sekä eteen- että ylöspäin. Ilman takaosan oikeaa toimintaa hevosella ei ole voimaa, jonka se tarvitsee liikkuakseen tasapainossa ja elastisesti.

Tasapaino on tässä yhtä kuin se, kuinka helppoa hevosen on suorittaa siltä vaaditut tehtävät kuten kaarrokset ja siirtymiset ilman, että sen askeleen tahti muuttuu.

Jokaisen ratsastuskerran alussa hevonen tulee ensiksi saada kunnolla hereille eli reagoimaan pieniin eteenajaviin pohjeapuihin. Tässä vaiheessa hevosen muodolla ja kuolaintuntumalla ei ole mitään merkitystä. Pääasia on, että hevonen reagoi pohkeesta energisesti eteenpäin ja itse ei vahingossakaan vedä ohjasta, vaikka hevonen säntäisi epämukavasti laukkaan.

Jos olet ajanut automaattivaihteisella autolla, saatat tietää niidenkin olevan joskus vähän kuin unessa, jos yhtäkkiä haluatkin reippaan kiihdytyksen. Auto ponkaisee oikein epämukavasti eteenpäin ja samalla tavalla tekevät usein hevosetkin, kun käytät napakammin apuja,  ennen kuin hevonen on kunnolla herännyt takaosastaan työn tekoon. Tällöin helposti nappaa ohjasta, koska istunta heittäytyy taaksepäin, jos ei ole kunnolla tähän ponkaisuun varautunut ja ajatellut sitä jo istunnallaan.

Ennen eteenpäin ajavaa pohjetta tulisi hevosta pyytää istunnalla eteenpäin. Herkät hevoset siirtyvät jo pelkästä istunta-avusta käynnistä raviin muutaman harjoituskerran jälkeen. Työnnät vain vatsaasi ja lantiotasi hiukan eteenpäin ja ajattelet ravia, jos tämä ei yksistään riitä käytät heti perään kevyesti pohjetta, joka on valmiiksi jo oikeassa asennossa (ei liian takana) ja lähellä hevosta. Pysyt itsekin liikkeessä paljon helpommin mukana, kun muistat aloittaa siirtymisen tällä tavalla.

Eri hevosilla on liikkuessaan erilainen tahti. Ratsastettavuutta arvioitaessa merkityksellistä on vain se, pysyykö tahti samanlaisena. Käynnissä on kuuluttava selkeät neljä iskua, ravissa kaksi ja laukassa kolme. Laukassa se, kuinka paljon hevosella on takaosassaan moottoria, tulee esille niin sanotun liitovaiheen aikana. Mitä pidempi liitovaihe, sitä parempi laukka.

Sen sijaan, jos hevosen tasapaino on huono, se jännittyy eikä hyödynnä koko liikepotentiaaliaan missään askellajissa. Ensimmäisenä jännittyneen hevosen liikkeestä katoaa jäntevyys: askeleesta tulee elastisuuden vastakohta eli hakkaava.

Jännittynyttä hevosta ei pidä missään tapauksessa yrittää saada paremman näköiseksi suusta ratsastamalla. Vaikka saisit hevosen kaulan paremman näköiseen muotoon, ei se silti liiku jännittyneenä oikein. Hevosta tulee muutenkin aina hallita enemmänkin selän kuin suun kautta! Eli kun opit tuntemaan ja ratsastamaan hevosen selkää, niin että selkä pysyy mukana kaikissa liikkeissä ja tehtävissä, olet jo todella pitkällä ja hevosesi kulkee luultavasti oikeassa peräänannossa, vaikka et sitä asiaa ajattele juuri lainkaan.


Kuuliaisuus

Tasapaino-ongelmia voivat hevoselle aiheuttaa sekä rakenteelliset seikat että vinous. Vain hevonen, jonka etu- ja takajalat kulkevat yhdellä uralla, käyttää lihaksistoaan tasaisesti ja saavuttaa ratsastajan alla tasapainon.

Suorana hevosen on helpompi tehdä pyydetyt harjoitukset. Hevosen ollessa suora se siirtyy paljon reippaammin myös esim. käynnistä raviin. Hevosen suoruutta on tehokas hallita keskittymällä sen vatsan hallintaan. Eli pidetään hevonen kyljistään suorana. Itse tunnen tämän hevosen tulemisena kapeammaksi, kumpikaan kylki /vatsa ei pullahda ulos. Tätä voi verrata siihen, kun ihminen seisoo paino enemmän toisella jalalla ja nojaa tämän jalan suuntaan lantiostaankin samalla. Myös alaspäin siirtymisissä on tärkeä hallita hevosen vatsa, siinä oma hevoseni pullahtaa helposti toiselta puolelta vinoksi, jolloin koko siirtyminen lässähtää. Hevosta suoristetaan vatsasta napakoilla avuilla eikä jäädä sitä tukemaan jatkuvasti pohkeella.

Hevosesta tuntuu muuten itsestäkin hyvältä, kun sen osaa auttaa suoremmaksi. Oma hevoseni alkaa välittömästi "puhua pärskimällä" tyytyväisyyttään, kun sen saa hetkittäin oikein hyvin toimimaan suorana.

Jos hevosella on hyvän tasapainon lisäksi yhteistyöhaluinen luonne, ollaan jo pitkällä. Yhteistyöhalulla ymmärretään, että hevonen odottaa ratsastajan ohjeita ja reagoi niihin nopeasti ja pehmeästi. Tällaisesta hevosesta käytetään sanontaa "kevyt ratsastaa" - sen hallitsemiseen ei tarvitse käyttää lainkaan voimaa.

Keveyteen liittyvää kuuliaisuutta on vaikeampi saavuttaa, mikäli hevonen on luonteeltaan kuuma. Kuuma hevonen ei keskity ratsastajan toiveisiin, menettää helposti tahtinsa ja venkoillessaan myös suoruutensa. Tästä seuraa ongelmia, koska vain keskittynyt ja ratsastajaan luottavaisesti suhtautuva hevonen liikkuu rennosti ja irtonaisesti. Kuuma hevonen on usein myös yliherkkä. Ratsun on kuitenkin aina siedettävä se, että sen selässä istutaan normaalisti eikä esimerkiksi vain kenttäistunnassa, pohje on koko matkaltaan kiinni hevosen kyljessä ja ohjat pidetään kuolaintuntumalla.

Ääritapauksessa kuumasta hevosesta tulee koeratsastuksessa niin raju, että se ryntäilee, pukittaa tai vaihtaa oma aloitteisesti suuntaa. Silloin sitä uhkaa hylkäys.

Kyran opeista on jäänyt mieleen, että jotain on vialla, jos hevonen ei odota ja sitä ei joudu ratsastamaan eteenpäin.


Lennokkuus

Kympin ratsastettavuuteen vaadittava lennokkuus tulee takaosasta. Sen rakenteellisesti optimaaliset kulmaukset ovat sääri-, reisi- ja pohjeluiden osalta hieman 90:tä astetta laajemmat. Kinnerkulman puolestaan tulisi olla noin 150 astetta.

Lennokkuus on liikkeen näyttävyyttä. Näyttävyys syntyy siitä, kun hevosen takaosassa on voimaa, jonka avulla liike siirtyy jäntevästi ja joustavasti koko rungon ja kaulan läpi.

Ero suomenhevosen ja puoliverisen ratsuhevosen ratsastettavuudelle asetettavissa vaatimuksissa tulee esille nimenomaan lennokkuudessa ja kokoamiskyvyssä.

Suomenhevonen on aina rakenteeltaan sen verran etupainoinen, että sen kohdalla jo kaikille neljälle jalalle jakautuvaa painoa voidaan pitää hyvänä tavoitteena. Tämän takia on selvä, ettei sen takaosasta lähtevä, ylöspäin suuntautuva voima voi olla yhtä suuri kuin eteenpäin työntävä voima. Puoliverisen sen sijaan tulee kantaa suurin osa painostaan takaosallaan, jolloin voidaan puhua kokoamisasteesta.

Painon siirtymisen takaosalle huomaa siirtymisissä. Kun hevonen kokoaa itsensä siirtymisessä oikein, sen tasapaino, tahti ja kuolaintuntuman pehmeys pysyvät tasaisena askellajin muutoksesta huolimatta. Se ei silti jää paikoilleen vaan säilyttää eteenvievän energitason samana kuin aiemminkin.

Siirtymisissä on oltava tarkkana, ettei itse päästä hevosta pitkäksi. Reippaampaan askellajiin siirryttäessä ensin apu istunnalla eteenpäin ja sitten pohje. Jos hevonen ei meinaa lähteä eli on pohkeen takana edelleen, helposti ajaa hevosen eteenpäin, jolloin se venähtää samalla pitkäksi. Parempi olisi herätellä hevosta napakoin nopein pohje- ja raippa-avuin ensin käynnissä paremmin hereille ennen kuin yrittää siirtymistä raviin tai laukkaan. Siirtymisessä täytyy tulla tunne, että istunta pysyy hevosen päällä eikä hevonen tule pidemmäksi vaan annettu eteenvievä apu muuttuu energiaksi.

Alaspäin siirtymisissä nopeammasta askellajista hitaampaan tulee jälleen olla tarkkana, ettei itse päästä hevosta heti siirtymisen jälkeen pitkäksi. Alaspäin siirtymiset on helpompi tehdä nekin, kun hevonen on kunnolla pohkeen edessä! Ajattele siirtymistä takajaloista eikä niinkään ohjasta. Ja muista säilyttää hevosen selkä mukana ja hallita se vatsa.  Alaspäin siirtyminen saa ottaa useamman askeleen aikaa toisin kuin nopeampaan askellajiin siirtyminen, jonka tulisi tapahtua salamannopeasti.


Laukan painoarvo suurin

Käytännön arvioinnissa hevosen ratsastettavuus on yhtä kuin sen koulutustaso. Vähimmäisvaatimus on, että koeratsastukseen tuotava hevonen on opetettu vastaamaan sille annettuihin apuihin oikein. Hevosen kouluttaminen kantakirjausta varten kestää keskimäärin kahdesta kolmeen vuoteen. Jos tämä aika käytetään hyödyllisesti, on hevosella mahdollisuus saada ratsastettavuudestaan kiitettävä arvosana.

Arvioinnin lähtökohta on keveys: koulutetun hevosen selässä istuvan koeratsastajan sykkeen ei koskaan pidä nousta anaerobisen puolelle. Ratsastajan tehtävä on ajatella, hevosen tehdä työt. Hevosen "keveyttä" mitataan tekemällä siirtymisiä, suunnanvaihtoja ja temponvaihteluita. Alle kuusivuotiaalta hevoselta ei pyydetä kuuden vaan noin 10 metrin voltteja. Askellajeista laukalla on eniten painoarvoa.

Ravia voi jonkin verran kehittää ja passikäyntinenkin hevonen saattaa olla vaikka hyvä esteratsu, mutta ilman hyvää laukkaa ei pärjää missään ratsastuksen lajissa. Jos laukassa on ongelmia, sitä voi yrittää korjata ajan kanssa ratsastamalla reilusti eteen tai käyttämällä maapuomeja. Myös ratsastettavuutta arvioitaessa saatetaan hypätä pieniä esteitä.

Esteille tultaessa nähdään hevosen yhteistyöhalu ja kuuliaisuus: odottaako se ratsastajan ohjeita, ryntääkö se vai jarruttaako se. Näistä asioista saadaan tietoa myös havainnoimalla, onko hevosen häntä ratsastettaessa rento vai viuhtooko se puolelta toiselle, kuuntelevatko sen korvat tarkkaavaisina vai ovatko ne luimussa, onko hevosen suu kiinni vai auki, vaahtoaako se ja niin edelleen.


Poikita, älä pidätä

Ratsastettavuutta kehitettäessä kotioloissa on kouluttavan ratsastajan istunta kaiken a ja o. Istunnan on seurattava hevosen liikettä. Jos ratsastaja ei tunnista hevosen liikemekaniikkaa ja istu ikään kuin sen sisään, menee liikkeen tahti rikki ja hevosen tasapaino häviää.

Maastossa pitkin ohjin kävely on erittäin hyödyllistä oman istunnan kehittämiseen. Siinä oppii joka kerta jotakin, kun kuuntelee ja tietoisesti keskittyy yhteen asiaan esim. oikean lonkan rentouttamiseen, jolloin lonkka pääsee liikkeelle ja jalka laskeutuu hevosen ympärille oikeaan asentoon. Ihan maastokävelyssä tuntee miten välillä jää helposti liikkeen taakse ja toisaalta taas oppii tuntemaan selän oikeaa liikettä, kun saa lantion asentonsa oikeaksi. Itsestäni tuntuu siltä kuin hevonen alkaisi kakalle, kun alan tuntea liikkeen hevosen selässä  ikään kuin satulan takana.

Metsässä pitkin ohjin kävely on myös hyvin opettavaista. Istut vain hevosen selässä ja keskityt lantioosi, annat hevosen päättää suunnat ja menet vain liikkeen mukana mukaillen istunnallasi. Alamäet ovat yksi hyvä tapa saada oma asento lonkista toimimaan. Hae tasapaino jalustimien varaan ja lonkat taivutettuina siten, että ne pääsevät liikkeen mukaan. Tämä vaatii harjoitusta, että pysyt ilman ohjien tukea tasapainossa alamäissä.

Kyran opeista tuttu "ratsastus ilman painetta" on tärkeä asia. Nuoren hevosen kohdalla johtaa jatkuva paineenkäyttö siihen, että hevosesta tulee kova. Se lakkaa reagoimasta. Siksi pyrkimyksenä on oltava, että avut saa läpi ilman painetta: istunnalla tai nopealla pohkeella, joka vaikuttaa mutta ei jää puristamaan.

Kun paineeton apu toimii liian hitaasti tai ei lainkaan, ei hevosta pidätetä vaan tehdään temponvaihteluita ja käännöksiä toisin sanoen poikitetaan. Poikitus tehdään joko uralla tai ympyrällä. Aina kuitenkin niin, että hevosen etuosa on ratsastajan tarkassa hallinnassa. Hevosen pitäisi poikittaa painoavun saatuaan. Tarvittaessa voi sisäpohkeen paikkaa siirtää hieman edemmäs, mutta sillä ei saa puristaa. Jos ja kun hevosesta halutaan herkkä ja kevyt, sitä ei ratsasteta pidättämällä eli edestä taakse vaan istunnalla takaa eteen.

Yksi tärkeä oppi on, että hevosta ei saa auttaa liikaa! Hevosta ei saa jäädä tukemaan liikaa ohjalla ja pohkeella, vaan sille on annettava mahdollisuus itse kehittää ja löytää tasapainonsa.




Lähde: Hevosurheilu, perjantai 7.3.2008



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Hevosalan merkitys EU:ssa


EU-Equus 2009 -seminaari tiivistettynä

Hevosen merkitys EU:n maaseutupolitiikassa ja vaikutus maaseutuun ja sen elinkeinoihin on merkittävä. Hevosvedonlyönti on tärkeä hevosalan rahoittaja monissa maissa. Hevostalous ja -elinkeino, eri hevosurheilumuodot ja hevoskasvatus ovat kiinteä osa EU:n maaseutupolitiikkaa.

Hevosalan työllistävyyden lisäksi myös eläinten hyvinvointikysymykset nousevat usein esille, samoin kuin maankäyttöön ja ympäristöön liittyvät asiat. Hevostalouden on kannettava oma osuutensa myös ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Hevosalan kasvaessa ja maan käydessä joillakin alueilla yhä niukemmaksi, on hevosalan toimittava siten, että konflikteja sen ja muun yhteiskunnan välille ei pääse syntymään. Hyvinvointikysymyksissä painotetaan osaamisen kehittämistä ja urheilun säilyttämistä puhtaana dopingista.

Taantuma on vaikuttanut myös hevosalaan ja hevoskasvatukseen eri maissa. Ratsuhevosten kohdalla on jo vuonna 2009 nähty suurissa kasvatusmaissa selvä (5-10 %) lasku syntyvien varsojen määrissä, ja myös hevosten hinnat ovat pudonneet. Ratsuhevosista on Euroopassa ylituotantoa. Sen sijaan ravi- ja laukkaurheilussa muutokset eivät ole vielä olleet kovin suuria, koska niissä hevospeleihin perustuva rahoitus ei ole kokenut niin suuria muutoksia, että se näkyisi vielä (vuonna 2009) urheilussa ja kasvatuksessa.


YHTEISTÄ STRATEGIAA HAETAAN

Hevostalous tuo maaseudulle työpaikkoja, vaikka sillä ei olisikaan suoraa yhteyttä maatalouteen. Hevosyrittäminen antaa ihmisille mahdollisuuden työskennellä ja asua maaseudulla. Näin hevostalous auttaa ylläpitämään palveluita maaseudulla.

Siitä huolimatta, että hevosen merkitys ja alan kasvu eri puolilla Eurooppaa on huomattu, tarvitaan alalta lobbausta ja vaikuttamista, jotta ala otettaisiin riittävästi huomioon EU:n päätöksenteossa ja rahoitusohjelmissa. EU-ohjelmat tarjoavat rahoitusmahdollisuuksia myös hevostalouden kehittämiselle ja investointeihin. Monissa maissa EU:n aluekehitysohjelmien rahoituksessa onkin tuettu vahvasti hevostaloutta, joka on nähty merkittävänä tekijänä maaseudun elinvoimaisuuden lisääjänä.

Hevosala tarvitsee kuitenkin kautta Euroopan yhteistä strategiaa, vaikka se yleisesti ottaen nähdäänkin merkittävänä toimijana maaseutualueilla. Haasteita luovat juuri ympäristö ja sen huomioonottaminen - hevostoiminnan on mahduttava sopusoinnussa samoille alueille muun toiminnan kanssa. Koska hevostoiminta ja sen tarvitsema rehuntuotanto vaatii paljon maata, tarvitaan maankäytön suunnittelua, sillä maankäytöstä muiden vaihtoehtojen - maatalous, rakentaminen, asuminen - kanssa syntyy kiplailua siellä, mistä maasta alkaa olla pulaa. Tämä koskee myös väljään asuttuja maita kuten Pohjoismaita kaupunkien ja taajamien läheisyydessä.

EU-mailla ei ole yhtenäistä hevospolitiikkaa. Hevospolitiikka ja hevostalous ovat osa kunkin maan maaseutupolitiikkaa - tosin maaseudun tai maaseutualueen määritelmä ei eri maissa ole yhdenmukainen sekään. Joissain maissa hevosella on maaseutupolitiikassa hyvinkin näkyvä rooli, joissain puolestaan varsin pieni. Hevonen on ollut maaseudun kehittämisohjelmissa hyvin mukana muutamissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa (hevosturismi), Belgiassa (metsänhoito ja maatalousympäristö) ja Virossa (uhanalaisten rotujen turvaaminen).




EU-komission edustajan Sören Kissmeyer'n mielestä hevosta ei pidä sitoa liiaksi varsinaiseen maatalouteen, vaan nimenomaan maaseutuun ja sen elinkeinoihin. Hevoskasvatus voidaan EU:n näkökulmasta katsoa varsinaiseen perusmaatalouteen kuuluvaksi. Sen sijaan esimerkiksi ratsastuskoulutoiminta ja tallipaikkojen vuokraaminen ovat palveluiden myyntiä, ja siten maaseudun pienyritystoimintaa. Tärkeätä on käsitellä kuitenkin hevosta tuotantoeläimenä.

Hevostalouden voidaan katsoa hyvin tukevan maatalouden kilpailukykyä, ympäristöä ja maisemaa, elämänlaatua ja maaseudun elinkeinojen monipuolistamista. Siksi onkin tärkeätä, että hevosala tekee aktiivista lobbausta EU-komissioon.


HAASTEITA RIITTÄÄ

EU:n näkökulmasta maaseudun elinkeinojen on monipuolistuttava ja perinteisen maatalouden sijaan on maaseudulle saatava muuta elinkeinotoimintaa. Tärkeitä tavoitteita ovat myös työllisyyden edistäminen maaseudulla ja maaseudun saaminen houkuttelevammaksi sinne kohdennetuilla investoinneilla.

Hevosala on siis yksi EU:n maaseutupolitiikkaan hyvin istuva toimiala. Se kohtaa kuitenkin monia haasteita, jotka on pystyttävä ottamaan vastaan, ja joiden ratkaisemisessa vaaditaan yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Yksi viime vuosina eri maissa esiin noussut haaste on maankäyttö ja muu ympäröivä toiminta. Hevostalous ja hevosten hyvinvointi vaativat laajoja alueita, mikä on otettava huomioon hevostoiminnan alueiden ja toimintaympäristöjen suunnittelussa. Maankäyttöä onkin suunniteltava yhdessä muiden toimijoiden ja maankäyttäjien kanssa, erityisesti kaupunki- ja taajama-alueilla, joilla on monenlaisia maankäyttötarpeita.

Eiköhän samat asiat ole tulleet jo esille aiemminkin tekstissä. Tässä ainakin hyvä pohja, miten koulutyöhön saadaan mukavasti pituutta lisää, vaikkei asiaa olisikaan enempää sanottavana. Itsestään selvyyksiä voi pyöritellä eri otsikoiden alla edes takaisin uudestaan. Mutta jatketaanpa eteenpäin ja katsotaan tuleeko mitään uutta esille.

Hevoskasvatuksessa ja jalostuksessa on puolestaan entistä paremmin otettava huomioon hevosten käyttäjien tarpeet ja odotukset. Markkina jakautuu useisiin segmentteihin juuri käyttäjien tarpeiden mukaan. Hevosurheilun kehittämiseksi tarvitaan voimakasta yhteistyötä jalostuksen ja urheilun välillä niin kansallisella kuin koko Euroopankin tasolla.

Myös hevosurheilun puhtaus puhuttaa. Hevosten lääkitsemis- ja dopingmääräyksiä on harmonisoitava Euroopassa, jotta urheilu on puhdasta ja hevosten hyvinvointia voidaan edistää kansainvälisesti. Dopingista puhdas urheilu on välttämätöntä myös jalostuksen näkökulmasta ja vedonlyönnin kannalta. Tämä vaatii Euroopan laajuista yhteistyötä viranomaisten, laboratorioiden, eläinlääkäreiden, valmentajien, kasvattajien, omistajien sekä lääke- ja rehuteollisuuden välillä. Myös tarttuvien tautien leviämisen ehkäisyssä on tehtävä yhteistyötä. Hevosten hyvinvoinnista puhuttaessa on muistettava myös hevosten kuljetukset, jotka ovat lisääntyneet hevoskaupan ja kansainvälisen kilpailutoiminnan kasvun myötä.

Haasteena on myös toiminnan ammattimaisuuden ja osaamisen turvaaminen, kun alalle tulee jatkuvasti uusia toimijoita. Hevosalan koulutusta ja tutkimusta tulee kehittää, ja tiedonsiirto käytäntöön tulee varmistaa.

Yhdenmukainen hevosalan yliopistotasoinen koulutus nähdään tärkeäksi, jotta alalle pystytään tuottamaan riittävästi osaajia. Opiskelija- ja opettajavaihto ja kokemusten jakaminen ovat keskeisiä tekijöitä koulutuksen kehittämisessä ja yhdenmukaistamisessa. Yhteistyötä tutkimuksen, koulutuksen sekä elinkeinoelämän ja teollisuuden välillä tulee kehittää.




Hevoskilpailujen vedonlyönnin säilyttäminen organisoituna ja valvottuna on tärkeätä koko hevostaloudelle, etenkin kasvatukselle. Valtion keräämistä veroista palautuu alalle merkittävä summa rahaa eri maissa. Pelivaihtojen ja hevosalan työllistävän vaikutuksen välillä on suora yhteys. Vaikka pelaaminen tapahtuu laukka- ja raviurheilussa, myös ratsastusurheilua ja ratsuhevoskasvatusta tuetaan monissa maissa totalisaattoriveroilla kerätyistä varoista.

Pelkkä lobbaus EU:hun ei riitä, vaan hevosalan on itse tuotettava tutkimusta, jolla voidaan osoittaa alan merkitys yhteiskunnassa ja esimerkiksi maaseutualueille, ja jota päättäjät voivat käyttää hyväkseen poliittisia ohjauskeinoja suunnitellessaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Kaikkien hevosalan toimijoiden on yhdessä huolehdittava siitä, että hevosalan merkitys ja vaikutukset tulevat huomatuiksi.


YHTEISTYÖ KÄYNTIIN

EU-Equus2009 -kokouksen tavoitteena oli saada aikaan lähtö eurooppalaiselle yhteistyöverkostolle, jonka avulla EU:ssa voitaisiin vaikuttaa hevosalalle tärkeisiin asioihin. Verkosto kokoaisi jalostuksen, urheilun ja hevoselinkeinon eri toimijat yhteisten tavoitteiden taakse. Tärkeätä on keskittyä kahteen kolmeen pääteemaan ja ajaa niitä eteenpäin.

 


No tulihan sieltä melkein heti uusia asioita esille, kun alkoi kritisoimaan. :) Kannattaa aina lukea loppuun asti.


Hevosalan tunnuslukuja EU:ssa (2009?)

EU:n 27 jäsenvaltiossa arvoitiin olevan yhteensä yli 5,75 miljoonaa hevosta. Suurimmat hevosmaat ovat Saksa ja Iso-Britannia - niissä molemmissa oli noin miljoona hevosta.

Eri maissa arvioitiin 3 - 10 hevosen luovan yhden työpaikan. Kaikkiaan EU:n alueella hevonen työllisti arviolta noin 300 000 ihmistä, joista 155 000 on välittömiä työpaikkoja. EU:n maataloussektorin työpaikoista hevostalouden osuus oli 2,4 %. Hevostalous luo työpaikkoja myös muille toimialoille.

Hevosta kohti laskettu "liikevaihto" EU-maissa vaihtelee 5 000 ja 12 000 euron välillä. Yhden hevosen hoitokustannus on 5 000 - 10 000 eur/v. Hevosten aluetaloudellinen merkitys voi olla hyvin suuri - esimerkkeinä Normandia Ranskassa ja Kildare Irlannissa.

EU-maissa oli yhteensä 40 000 hevoskasvattajaa. Alueen peltoalasta käytettiin hevosten rehujen tuotantoon keskimäärin 4 %, mikä on noin 6,8 miljoonaa hehtaaria. Vaihtelu maiden välillä on suurta; esimerkiksi Irlannissa hevosta kohti tarvittava peltoala on 0,75 ha ja Kreikassa 2,21 ha. Koko peltoalasta hevosten rehutuotantoon käytetään eri maissa siten 1 - 20 %.

Noin 500 ravi- ja laukkaradalla järjestetään vuodessa 80 000 kilpailut, joihin osallistuu noin 170 000 hevosta. Vedonlyönnin arvo vuodessa on 20 mrd euroa, josta hevostalouteen palautuu noin 1,5 miljardia.

Ratsastuskouluja EU-maissa on noin 15 000, joista Saksassa 7 5000. Ratsastuksen harrastajista 75 % on naisia.


tekstin lähde: Pro Hevonen nro 6 / 2009