Ratsastushousujen sovittelua

Sain viime viikolla päätökseen monivaiheisen ratsastushousujen sovitusruljanssin. Ja joka kerta totesin saman asian sovituskopissa housuja toiseen vaihtaessa, ratsastushousujen sovittaminen todellakin käy työstä ja kuuma siinä tulee.

Etsin uusia ratsastushousuja puoliteholla jo viime syksynä, mutta ei löytynyt mieluista väriä. Malli olisi ollutkin hyvä EuroStar Lorena ja koko 36. Mutta sininen, kirkas vaalea sininen ei silmääni miellyttänyt ja ei tullut sitten tilattua Saksasta Eurostarin nettisivuilta sitä ihanan vaalean syksyn oranssia housua, joka mieleeni kuitenkin on jäänyt. Ja harmitus oli suuri, kun katsoin tämän syksyn pliisut värit.

Nyt vetelee Pikeurin 8 vuotta vanhat Lugana housujen kangas niin viimeisiään, että oli pakko ryhtyä oikein kunnolla tekemään asian eteen jotakin. Pikeurin housut ovat kokoa 76 eli toisin sanoen 38 pidemmällä lahkeella. Normaali vaatteissa olen kokoa 36 eli Pikeurin housut ovat tunnetusti pientä kokoa. Itselleni olisi tuostakin Pikeuristä käynyt koko 38 eli normaali lahkeella hyvin, mutta ei tämä pidempi lahjekaan ole ollut ongelma kääntää. Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen näihin housuihin.

Tähän sovitusrumpaan ei yhtään Pikeurin housua päässyt tällä kertaa käymieni kauppojen valikoimasta johtuen. Agrimarketissa olisi ollut useammat EuroStarin housut hyvässä alennuksessa, mutta ovat pidemmällä lahkeella eli koko 72 (vastaa siis kokoa 36, jossa pitkä lahja) ja ei itselleni käy lainkaan, vaikka EuroStar muuten itselleni sopii, kun lahje on normaalipituinen. Itselläni on ollut monet EuroStarin housut ja on tälläkin hetkellä yhdet kokoa 36. Tämä lahkeen pituus vaikuttaa siis joissain housuissa oleellisesti housujen sopivuuteen tai sopimattomuuteen. Kannattaa ottaa huomioon, että Agrimarketin nettikaupassa EuroStarin ratsastushousut ilmoitetaan normaalikokoina kuten 36, 38, 40 vaikka ovat oikeasti kaupassa pitkällä lahkeella eli kokoa 72, 76, 80. En ole nyt sitten varma onko kaikissa Agrimarketeissa pitkä lahje housuissa vai ei, mutta ainakin käymässäni Agrissa asia on näin.

B Vertigon housuja on kehuttu ja uusi Kimberly on sen verran kivan näköinen, että olin todella kiinnostunut pääsemään kokeilemaan sitä. Kokeilin B Vertigon BVX Alexia talviratsastushousua kokoa 36 ja 34, joista 36 olisi ollut sopiva, vyötärö tosin hieman löysähkö, mutta ei häiritsevän paljon. Lahkeen pituus vaikutti sopivalta. Ajattelin siis, että Kimberlyssäkin koko 36 olisi varmaan ihan hyvä.

Onneksi pääsin sovittamaan B Vertigon Kimberlyn! Koko 36 oli liian iso kaikkinensa, koko 34 tavallaan sopiva, mutta aivan ylettömän pitkä lahje, siis varmaan 10-15 cm liian pitkä. Eli housu ei missään nimessä käynyt itselleni eikä ollut päälläni hyvännäköinen. Myyjä sanoi, että joku muukin oli kommentoinut lahjetta pitkäksi, joten se on oikeasti pitkälahkeellinen malli. Kangas on hyvin joustavaa ja urheilumaista, ei mitään puuvillamaista.

Eteenpäin siis. Seuraavaksi ihana italialainen Animo. Olen Animon housuihin törmännyt ainoastaan Hevosväylän nettisivuilla ja ihmetellyt kuinka ne maksavat niin paljon. En ihmettele enää yhtään. Kokeilin Animon kesäratsastushousuja polvipaikalla kokoa 38. Housut eivät paina mitään ja ovat aivan ihanan tuntuiset jalassa. Ainoa miinus oli matala vyötärö. Olisin sen toivonut olevan hiukan korkeampi. Nyt olen kyllä todennut, että ei nykyisissä Equilinen  kesäratsastushousuissanikaan mikään korkea vyötärö ole ja se voi olla kesällä viileämpi vaihtoehto kuin korkeampi. Animon housun kevyen kevyt kangas ja hyvä istuvuus jäi kyllä kerrasta mieleen ja tekisi mieli mennä vertaamaan nykyisten housujeni vyötärön korkeutta josko Animon matala vyötärömalli kävisi sittenkin.

Animolla on malleja myös korkeammalla vyötäröllä ja kokeilin sellaistakin hieman paksumpaa kangasta olevaa housua. Tämä oli todella hyvä ja koko siis 38. Lähtökohtaisesti olin hakemassa kokopaikkaista housua, joten en vielä kauppoja tehnyt tästä hyvin istuvasta polvipaikkaisesta ratsastushoususta. Animon housuissa on grippipaikat suoraan kankaan päällä ja polven kohdalla muotoilut! Ja Animon housut ovat todella tyylikkäitä, lähempänä muotihousuja kuin ratsastushousuja. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Animon valikoimaan, jos haet hyvää ratsastushousua etkä kavahda yli 200 euron hintaa.

Tuli sitä sitten kokeiltua kaikenlaista muutakin merkkiä, mutta lopulta päädyin arkistakin arkisemmalta kuulostavaan Horzen ratsastushousuun. Ostin siis Horze Crescendo Desiree ratsastushousut kokoa 36 ja värinä viinirypäle. Housut istuvat hyvin päälle, vyötärö on todella korkea, itselleni pikkuriikkisen löysähkö, lahkeen pituus vaikutti sovittaessa sopivalta. Käytännössä eilen jouduin lahjetta kuitenkin hiukan kääntämään ratsastuskenkiin laittaessani. Ongelma tämä asia ei ole, melkein aina olen lahkeen ratsastushousuissa joutunut kääntämään.

Nämä Horzen Desiree housut ovat kokopaikalla, jossa on silikonikuviointi ja voi mikä ihanuus tämä paikka onkaan! Pito on todella hyvä. Jo heti alkukevennysravissa tunsin olevani paljon paljon paremmin tasapainossa kuin aikaisemmin. Ja tuntuu, että korkea vyötärö, joka siis ihan oikeasti on todella korkea, tukee istuntaa ryhdikkääksi huomaamatta. Olen todella tyytyväinen ostooni. Ainoa miinus on, että näillä lämpötiloilla en voi housuihin vielä siirtyä, koska olivat selvästikin vielä liian lämpöiset näille ihanille syyspäiville. Syksyn viimoissa korkea vyötärö pitää selän varmasti ihanan lämpimänä. Ratsastushousut, jotka tekevät ratsastuksesta helpompaa, voiko parempaa enää olla?

Ostin suunnilleen kuukausi sitten Sprengerin Bow Balance jalustimet ja laitetaan nyt samaan syssyyn muutama sana niistäkin. Jalustimissa on leveämpi jalkaosa kuin yleensä jalustimissa ja tietenkin jalustimen asento on erilailla muotoiltu. Näistä jalustimista tunnen eron tavallisiin verrattuna lähinnä vain ääriolosuhteissa eli maastossa alamäessä tasapaino pysyy helpommin kuin ennen. Olen toisella hevosella ratsastustunnilla ratsastanut välissä myös ihan tavallisilla jalustimilla ja en siis koe suurta eroa jalustimien välillä. Mitään dramaattista helpotusta normaaliratsastukseen nämä kalliinpuoleiset Bow Balance jalustimet eivät mielestäni tee. Mutta innolla odotan, mitä nuo Desiree housut saavat ihmeitä aikaan kunhan kelit viilenevät tarpeeksi.

Ja muuten aion tilata myös Horze Brigitte takin kokoa 36. Takki oli todellakin yhtä hyvä kuin miltä nettisivulla näyttää. Istui takaa jopa vielä kauniimmin kuin kuvassa.

Ja tämän kavoveden tilasin myös!

Hevosen ratsastaminen notkeammaksi

Hevosia on välillä vaikea saada taipumaan ja kevyelle tuntumalle. Alkuun sopii hyvin verryttely kevyessä ravissa tehden erilaisia kaarevia uria. Kääntäessä on tärkeää, että hevonen oikeasti kääntyy pienestä avusta ja kannattaa muistaa koputella sisäpohkeella houkuttelevasti, pehmeästi sisäkylkeä, jolloin hevonen nostaa itsensä mukaan kaarteeseen eikä vain liiraa laiskasti ja pitkänä kaarrosta. Alkuverryttelyn jälkeen voi istua alas harjoitusraviin ja alkaa tehdä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä.

Siirtymisen jälkeen monet hevoset jännittyvät helposti koviksi kyljistään. Silloin kannattaa tehdä heti voltti ja muistuttaa hevosta, että ollaan töissä. Pidä huoli siitä, että taivutat hevosta sisälle ja katso samalla ettei hevonen luista ulos ympyräuralta. Älä jää vetämään ohjasta, äläkä nosta ulkokättä liian ylös. Muista myös pitää huoli siitä, että kätesi pysyvät omilla puolillaan harjaa. Heti kun hevonen vähänkin rentoutuu, muista aina myödätä ohjasta.

Jäykällä hevosella kannattaa välttää ratsastamasta pitkään suoralla uralla. Kaarevalla uralla hevoseen pääsee paremmin käsiksi ja jatkuvat taivuttelut saavat sen vähitellen pehmenemään lihaksistostaan. Suunnanvaihtoja kannattaa myös tehdä usein. Suuntaa vaihtaessa joudut tarkkailemaan myös itseäsi, että pysyt keskellä hevosta.

Kavalettiharjoittelu on hyvä apuväline hevosen notkistamiseksi. Kun hevonen nostaa jalkojaan, se myös käyttää vatsalihaksiaan ja pyöristää selkäänsä. Ratsastaja saa ikään kuin ilmaiseksi paljon sellaista, jonka eteen verryttelyssä tavallisesti tehdään lujasti töitä.

Pääty-ympyrälle voi laittaa kaksi kavalettia ja neljä maapuomia kaarevalle uralle noin 1,2 metrin etäisyyksillä toisistaan. Ratsasta puomit ravissa ja ole tarkka siitä, että hevonen ylittää kaikki puomit keskeltä, jotta etäisyys sopii hyvin. Ulko-ohja määrää hevosen reitin. Pidä oma painosi hieman sisäpuolella ja katso ettei istuntasi valahda ulkokyljelle. Jos tuntuu siltä, että hevonen ei pysy reitillä, voit asettaa sen vähäksi aikaa poispäin ympyrältä jotta saat sen ulkolavan paremmin hallintaasi.

Aluksi voit ravata puomien yli ja siirtyä heti niiden jälkeen hetkeksi käyntiin. Kun hevonen alkaa ylittää puomit rennosti, voit jättää pois käyntisiirtymisen ja mennä koko ajan ravia. Jos hevonen tuntuu kovalta ja hankalalta, tee välillä voltteja pääty-ympyrältä sisäänpäin. Muista silloin antaa ulko-ohjalla tilaa, jotta hevonen pystyy kääntymään ja asettumaan.

Jos hevosesi on esimerkiksi oikeassa kierroksessa jännittyneempi ja vaikeampi, voit välillä ratsastaa voltin ulospäin pääty-ympyrältä. Ei kannata jäädä taistelemaan koko ajan vaikeassa oikeassa kierroksessa vaan helpota välillä tehtävää tekemällä voltti helpompaan suuntaan eli vasemmalle. Sitten voit taas palata pääty-ympyrälle ja yrittää säilyttää rentouden.

Kun hevonen toimii ravissa, voit siirtyä laukkapuomeihin / pienen pieniin esteisiin. Laita neljä pientä estettä kuuden metrin päähän toisistaan. Ensimmäisillä kerroilla hypyistä voi tulla pitkiä ja vähän holtittomia, mutta kun hevonen rentoutuu ja malttaa odottaa, hypyt muuttuvat pyöreämmiksi ja rennommiksi. Pidä vatsalihaksesi tiukkoina, kun ylität esteet. Voit taivuttaa hevosta myös puomin päällä näillä pienen pienillä esteillä. Hevosen täytyy kuunnella sinua koko ajan.

Jos hevosesi painaa ulko-ohjaan, katso ettet missään nimessä tarjoa sille tukea, jota vastaan saa nojata. Myötää ohjilla vähän väliä. Hevosen tulee kantaa itse itsensä. Tässä harjoituksessa se joutuu lyhentämään kroppaansa ja sen tulisi pysyä lyhyenä myös silloin kun se ei ole puomien päällä. Tee toistuvia pieniä pidätteitä, jotta saat hevosen pysymään lyhyenä ja tasapainossa. Vahvempi kuolain ei ole ratkaisu, vaikka hevonen tuntuisikin vahvalta.

Jäykän hevosen notkistaminen ei suju ihan hetkessä, vaan tällaista harjoittelua täytyy toistaa usein ja ratsastajan täytyy olla päämäärätietoinen ja riittävän taitava. On tärkeää, että ratsastajalla on hyvä tasapaino ja että hän ei jää kiinni ohjaan eikä häiritse hevosta omalla istunnallaan. Hevosen tulee voida luottaa ratsastajaansa, jotta se uskaltaisi rentoutua ja hakeutua tasaiselle tuntumalle. Silloin ratsastajalle tulee tunne siitä, että hevonen nostaa selkäänsä ylös ja rentoutuu koko ylälinjastaan.


Joko olet katsonut uusimmat luontaistuotetarjoukset tästä?








Lähde: Koivula Jutta, Hevonen notkeaksi puomeilla ja kavaleteilla, Hevoset & ratsastus 6/2014, s. 52-54

Ratsastuksen yksinkertaisia periaatteita

Jokainen hevonen on yksilö. Ratsastus on kuitenkin hyvä aina yrittää pitää mahdollisemman yksinkertaisena ja loogisena. Reilua hevosta kohtaan on muistaa, että hevonen ja ratsastaja peilaavat toisiaan. Mieti siis ensin miten itse istut ja vaikutat hevoseen ennen kuin syytät hevostasi, ettei se tee jotakin mitä haluat. Hyödyllistä on myös tunnustella mihin hevonen yrittää saada sinut heitetyksi, jotta pääsee apujasi karkuun ja luistamaan työstä. Hevonen ei varmaan tarkoituksella yritä tällaista, mutta koska hevosetkin ovat vinoja, eivät ne pysy itsestään suorana kauaa, vaikka olisit hevosen saanutkin ratsastettua suoraksi. Jos et ole tarkkana, saa hevonen liikutettua istuntaasi ja pystyy sitä kautta palaamaan itselleen luontaiseen vinoon asentoon.

Hevosen annetaan verrytellä aluksi käynnissä tarpeeksi. Käynnissä tarkistetaan, että hevonen tottelee eteenvieviä ja pysäyttäviä apuja. Käynnistä tehdään pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Ensimmäiset voidaan suorittaa hyvin pelkistetysti eli ohja aivan löysällä, kun testataan pohkeen eteenpäinvievä apu, ja pysähdyksen jälkeen kunnon peräänanto ohjasta. Kun nämä perusavut toimivat otetaan hevonen tuntumalle ja tärkeintä on, että hevonen hyväksyy tuntuman. Mitä paremmin hevonen on tuntumalla ja tasapainossa, sitä todennäköisemmin se pysähtyy tasajaloin.

Alku- ja loppuverryttelyssä hevonen saa kulkea pidemmässä muodossa, mutta ei etupainoisena. Hevosen on kannettava itse itsensä. Yleensä ravin keventäminen on järkevää verryttelyssä. On tärkeää, että hevosen selkä keinuu liikkeen tahdissa eikä jännity. Ratsastajan on kiinnitettävä huomiota siihen, että kevennys osuu satulan etuosaan pehmeästi. Tällöin kevennyksen pystyy pitämään myös pienenä ja tarvittaessa hitaana, jos hevosen askelta täytyy rauhoittaa.

Ratsastaja ei saa häiritä hevosta. Pohjetta käytetään ainoastaan tarvittaessa ja sillä ei jäädä puristamaan. Kädellä ei saa koskaan vaikuttaa taaksepäin.

Kaikissa siirtymissä askellajista toiseen ja niiden sisällä ajatellaan aina eteenpäin. Hevosen täytyy pysyä siirtymisissä tuntumalla ja pehmeänä niskastaan. On parempi käyttää siirtymään useampi askel kuin vaatia täsmällisyyttä siirtymän laadun kustannuksella. Siirtymissä alempaan askellajiin täytyy säilyttää tunne siitä, että hevosen takajalat kantavat painoa. Nuorella hevosella voi joutua myötäämään kädellä enemmän, jotta hevonen pysyy rentona niskastaan ja ajattelisi eteenpäin, mutta hevonen ei saisi tulla etupainoiseksi siirtymissä ravista käyntiin tai laukasta raviin. Itse ainakin helposti päästän hevosen levähtämään pitkäksi ja löysäksi ravista käyntiin siirtymisessä, jos myötään liian paljon.

Ravista laukkaan siirtymässä tai käynnistä laukkaan siirtymässä on tärkeää, ettei aja hevosta laukkaan vaan laukkahan nimensä mukaisesti nostetaan. Hevosen on nostettava laukka hyvin pienestä avusta ja on tärkeää, ettet lähde istunnallasi ajamaan hevosta laukkaan. Ainoastaan sisäistuinluu siirtyy hieman eteenpäin eli itse istunta pysyy täysin paikoillaan. Ulkopohje pehmeästi huolehtii, ettei hevonen heitä itseään ulospäin nostossa vaan pysyy suoralla uralla. Laukassa on heti ajateltava lonkat mukaan liikkeeseen. Kun lonkat liikkuvat pysyy istunta suorempana satulassa ja siirtyminen laukasta raviin tai käyntiin on paljon helpompi tehdä.

Avotaivutus on hyvä harjoitus hevosen notkistamiseen. Avotaivutuksessa pahin virhe on se, että lähdetään työntämään hevosen takaosaa ulos. Siinä on nimenomaan käännettävä etuosa hieman sisään uralta, jotta liike voimistaisi ja notkistaisi hevosta. Hevosen on taivuttava pehmeästi sisäpohkeen ympärille ja sisäohjasta ei saa vetää, pidetään ainoastaan pehmeä tuntuma.

Kun hevosta halutaan ryhdistää, sitä ei tehdä kädellä. Ainoa tapa nostaa hevosta edestä on se, että se koukistaa enemmän takajalkojaan ja ottaa niille painoa jolloin takaosa laskee.

Yksi tärkeimmistä asioista ratsastuksessa on oikea rytmi. Hevosta ei saa kiirehtiä missään askellajissa. Hevosen liikkumistavan kehittäminen vaatii paljon kärsivällisyyttä, toistoja ja johdonmukaista harjoittelua. On tärkeää, että hevonen pysyy pehmeänä koko ajan. Silloin se on myös mukava ratsastaa. Hevosen on siis oltava oikeassa peräänannossa eikä vain ulkoisesti oikeassa muodossa. Hevosen on työskenneltävä keskittyneenä ja rentona.

Hevosen täytyy pysyä avuilla, vaikka se säikkyisikin. Sitä ei kuitenkaan saa rankaista säikkymisestä, rankaiseminen vain pahentaa tilannetta. Joillekin hevosille voi auttaa, että pysäyttää hevosen pariksi sekunniksi säikähdyksen jälkeen. Voit kokeilla myös taputtaa hevosta, jolloin myötäät ohjasta ennen kuin hevonen on säikkynyt tullessasi sellaiseen paikkaan, jossa voit olettaa hevosesi säikkyvän.

Lahjakkaiden isoliikkeisten hevosten kanssa on varottava kiirehtimästä liikaa. Tällaisen hevosen kanssa on käytettävä paljon aikaa hevosen kehon voimistamiseen ja varottava, ettei rajoita hevosen liikkumista kädellä.

Ratsastuksessa täytyy olla nöyrä ja valmis kuuntelemaan sellaisiakin asioita, joita ei heti ymmärrä ja ottaa vastaan se tieto mitä hevonen koko ajan antaa. Itse en ikinä etukäteen suunnittele mitä harjoittelen. Hevonen kertoo itselleni hyvin nopeasti millainen harjoitus on millekin päivälle sopiva ja tarpeen. Täytyy ratsastaa juuri sitä hevosta, jonka satulassa istuu. Kaikissa korjauksissa kannattaa miettiä koko hevosta eikä keskittyä vain johonkin yksityiskohtaan, kuten että hevonen ei taivu toiseen suuntaan yhtä hyvin. Et voi koskaan korjata vain yhtä asiaa muuttamatta muita, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kannattaa myös muistaa, että kehosi valehtelee sinulle. Et istu välttämättä yhtään sellaisessa asennossa kuin kuvittelet. Ja kun asioita aletaan korjata ja muuttaa, voi suoritustaso väliaikaisesti laskea. Tämä on vain hyväksyttävä, jos haluaa päästä ratsastuksessaan oikeasti eteenpäin, uudelle tasolle. Itselläni kesti vuosi ymmärtää mitä Outi Laaksonen minua opettaessaan haki. Ja tarvittiin siihen toinen ratsastuksenopettajakin sanomaan samoista asioista ennen kuin uskoin. Onneksi alkaa oppi kuitenkin mennä vihdoin perille, ja ratsastus on aivan uudenlaista, parempaa, ihanampaa ja hyödyllisempää hevosenkin terveydelle ja kunnolle.


Tämä suihkugeeli on muuten aivan ihana!



Lähde: Koivula Jutta, Emile Faurien konstit toimivat "Ratsastus on yksinkertaista", Hevoset & Ratsastus 6/2014, s. 26-28

Tallielämää 10-vuotiaan alkeiskurssilaisen silmin

10.1. sunnutai 
Olen nyt niin iloinen kuin olla voi. Tänään oli Sannan synttärit ja rupesimme Tuijan kanssa puhumaan leireistä. Sitten päädyimme, että hakisimme vuokrausleirille. Kävimme kysymässä saisimmeko mennä sinne ja me saimme luvan. Olen niin niin iloinen.

20.1. keskiviikko 
En ehtinyt kirjoittaa eilen. Oli isin synttärit ja odotimme vieraita, silloin puhelin soi ja minä menin vastaamaan. Talleilta soitettiin, että pääsisin alkeiskurssille 6.2. lauantai kello 12.00. Illalla menimme talleille. Saimme pitää Veksua. Oli tosi kiva päivä. Nämä olivat siis 19.1. asioita.

21.1. torstai
Menin talleille otin mukaan vähän leipää. Annoin leipiä Fannylle. Fanny tykkäsi leivistä. Sain taputtaa Valianttiakin se oli tosi herttanen. Tulin talleilta kello 19.30.

26.1. tiistai
Menin talleille Sannan kanssa. Talleilla oli kengittäjä. Minulla oli leipää mukana. Annoin leipää: Valiantille ja Freddylle. Katja oli koko ajan tunnilla, pistin Katjan syöttökuppiin leipiä.

30.1. lauantai
Menin suoraan pianotunnilta hevostalleille. Katja ei ollut tunnilla, mutta sitä harjattiin. Fannyakin harjattiin. Taputin Valianttia, Veksua, Rolffia ja Katjaa. Katsoin Horse Showta.

6.2. lauantai
Tänään oli ensimmäisen kerran alkeiskurssi. Opettelimme harjaamaan ja panemaan varusteet. Emme ratsastaneet vielä, mutta saimme nousta kaikki ponin selkään ja meidät talutettiin kentän ympäri. Saimme kaikki harjata ja ottaa kaviot.

12.2. perjantai
Menin Sannan kanssa talleille. Meillä oli leipää ja porkkana mukana. Annoimme Fannylle, Jopelle ja Grandikselle.

13.2. lauantai
Tänään oli toinen ratsastustunti. Sain Freddyn. Ensin harjasimme jokainen ponimme. Sitten pistimme varusteet niille. Menimme käyntiä ja ravia ilman jalustimia.

14.2. sunnuntai
Menin heti aamupalan jälkeen talleille. Janne oli yöllä päässyt vapaaksi. Jannen takia ponitallissa oli kauhea sotku. Vähän ajan päästä ponit vietiin aitaukseen. Taputtelin Katjaa ja annoin sille heinää. Katja oli tosi ihana.

16.2. tiistai
Tulin kotiin ja söin välipalan, sitten lähdin talleille. Taputtelin Katjaa. Sitten lähdin kotiin syömään. Syönnin jälkeen lähdin takaisin talleille, koska siellä pidettiin kilpailut.

17.2. keskiviikko
Meillä oli koulun kanssa vikalla tunnilla pulkalla laskua. Menin suoraan talleille: Mariian, Astan ja Johannan kanssa. Taputimme melkein kaikkia poneja.

18.2. torstai
 Menin askartelukerhon jälkeen talleille. Katja oli molemmat tunnit. Sitten oli iltaruoka. Yksi tyttö laittoi ponitallin oven salpaan. Kaikki muut olivat jo lähteneet. En jaksanut vetää salpaa auki. Mutta sitten menin hoitajien ovesta ulos.

20.2. lauantai
 Meidän tunnin piti tänään Kati. Sain Jannen. Ensiksi Janne oli kauhean laiska. Harjoittelimme kokorataleikkaa. Janne oli minusta aika kiva. Tunti oli oikein mukava. Sain Jannen ravaamaan lujempaa kuin Freddy, vaikka Janne on laiskin poni.

21.2. sunnuntai
 Menin Astan kanssa talleille. Meillä molemmilla oli kamerat mukana. Otin kaikista poneista kuvan jotka olivat laitumella. Simo oli kamala, koska tuli koko ajan kerjäämään leipää.

22.2. maanantai
Menin talleille, mutta en ehtinyt olla kuin vähän aikaa, koska tallissa ei saanut olla, kun oli ruokarauha.

23.2. tiistai
Katsoin yhden ponitunnin, koska Katja oli sillä tunnilla. Sitten piti lähteä, koska oli ruokarauha.

27.2. lauantai
Hanna piti meille tunnin. Minä sain tunnille Katjan. Katjan hoitajat eivät olleet paikalla. Kukaan ei meenannut suostua taluttamaan. Menimme jo kevyttäravia ja ratapoikkisuuntaaleikkaa, ratapituussuuntaaleikkaa ja kokorataleikkaa. Tunti oli oikein kiva. Otan toistekin Katjan.

2.3. keskiviikko
Kun menin tallille Katja ei ollut tunnilla. En ehdi kirjoittaa enempää.

4.3. perjantai
Menin tallille kello kaksikymmentä vailla kolme. Katja ei mennyt ensimmäiselle tunnille. Toiselle tunnille Katja meni.

5.3. lauantai
Sain tunnille Rolffin. Rolf oli aika laiska. Menimme kevyttäravia. Ronttikin oli meidän tunnilla. Me harjoittelimme raipan käyttöä.

7.3. maanantai
Menin talleille katsomaan miten yksi askartelukerhossa oleva Marikki ratsastaa. Marikki sai Namin. En nähnyt kuin vähän aikaa miten Marikki ratsasti, sillä ne menivät maastoon. Sannakin oli talleilla.

10.3. torstai
Menin talleille kello puoli neljä. Katja ei ollut tunnilla. Katja meni seuraavalle tunnille. Lähdin talleilta kello viisi. Menin illalla Tuijan kanssa talleille. Menimme yksityistalliinkin.

12.3. lauantai
Sain tunnnille Simsonin. Simo oli laiska. Opettelimme tekemään voltin, pääty-ympyrän ja täyskaarron. Maiju sai Namin. Jouduin ratsastamaan ekana.

13.3. sunnuntai
Menin Sannan kanssa talleille. Ponit olivat ulkona.

15.3. tiistai
Olin talleille.

16.3. keskiviikko
Menin talleille puoli viisi.

17.3. torstai
Menin Reetan kanssa talleille.

18.3. perjantai
Menin talleille. Taputin Antonia. Lämmitin Freddyn kuolaimet.

19.3. lauantai
Sain tunnille Freddyn. Maiju sai Rolffin. Harjoittelimme kevyttäistuntaa. Freddy oli vähän laiska.

14.5. lauantai
En päässyt ratsastustunnille, koska käteni oli vielä lastassa. Ilmoittauduin jatkokurssille. Ratsastusryhmä meni maastoon. Maiju sai Freddyn.

17.9. lauantai
Sain ratsastustunnille Roopen. Menimme maastoon. Meille otettiin taluttajat. Maastosta tultuamme olimme vielä kentällä. Sai hypätä yhden ihan pienen esteen. Minä en hypännyt. Roope meni alkeistunnille.


Teksti on 10-vuotiaana kirjoittamastani päiväkirjasta. Asuimme kävelymatkan päässä Suomen Ratsastajainliiton (SRL)hyväksymästä ratsastuskoulusta.

Laiduntamista kannattaa rajoittaa tarpeen mukaan

Hevoset viihtyvät laitumella, kun ruohoa on tarpeeksi ja sää suosii pitäen paarmat ja muut ötökät loitolla. Ruoho on hevoselle myös parasta mahdollista ravintoa, mutta silti ruohon syömisen rajoittaminen voi toisinaan olla hyvinkin perusteltua hevosen hyvinvoinnin kannalta.

Harrastehevoset ja muutoin vähällä liikunnalla olevat hevoset ja ponit kärsivät yhä yleisimmin hevosen metabolisesta syndroomasta eli oireyhtymästä, englanniksi equine metabolic syndrome. Sairautta esiintyy kaikilla roduilla, vaikka jotkut rodut voivatkin olla sille herkempiä. Yhdistävänä tekijänä sairastavilla hevosilla on liiallinen energiansaanti suhteessa liikunnan määrään.
 
Hevosen metaboliseen eli aineenvaihduntasyndroomaan liittyvät lihavuus, insuliiniresistenssi ja kaviokuume.

Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan elimistön huonontunutta kykyä reagoida insuliiniin. Mitä huonommin elimistö reagoi sitä enemmän insuliinia elimistö tuottaa. Seurauksena tästä liian suuresta insuliinin määrästä ovat metabolisen syndrooman oireet.

Yleisin sairaus, minkä liian suuri insuliinimäärä aiheuttaa, on kaviokuume. Kaviokuume voi olla hyvin vaihteleva vakavuudeltaan: lievistä vuodenaikaan liittyvistä jaksoista alkaen aina voimakkaita kaviomuutoksia aiheuttavaan krooniseen kaviokuumeeseen saakka. Kaviokuume voi toki johtua muistakin kuin aineenvaihdunnallisista syistä. Kaviokuumeen muita syitä ovat mm. helppoliukoisten hiilihydraattien kuten viljan tärkkelyksen ja sokerien ylensyönti, vakavat tulehdussairaudet tai tammalla jälkeisten jääminen. Kaviokuumetta sairastavilla hevosilla kannattaa kuitenkin aina pitää mielessä taustalla mahdollisesti oleva aineenvaihduntasairaus.

Metaboliseen oireyhtymään on olemassa geneettinen alttius - tietyt ponirodut, esimerkiksi shetlanninponi, ovat sille tavallista herkempiä. Tärkein altistava tekijä on kuitenkin lihavuus. Hevosilla erityisen haitallisia rasvakertymiä ovat todennäköisesti kaulan rasvakertymät. Näistä rasvakertymistä vapautuu mitä todennäköisemmin hormoneja ja tulehdusprosessiin osallistuvia aineita. Tulehdusreaktio taas edesauttaa insuliiniresistenssin kehittymistä. Mitä useampia altistavia tekijöitä hevosella tai ponilla on, esimerkiksi rotu ja lihavuus kuten lihava shetlanninponi, sitä suurempi alttius sillä on sairastua metaboliseen oireyhtymään.

Shetlanninponi on niin hyvä rehunkäyttäjä, että sillä voi olla perusteltua käyttää ruohon syömistä hidastavaa kuonohäkkiä niukallakin laitumella.

Metabolinen syndrooma on hevosten hyvinvointisairaus, joka liittyy nykyajan pitotapoihin. Luontaisesti hevoset kesällä laiduntaessaan keräävät rasvaa ja pyöristyvät, ja vastaavasti taas talvella niukan ruuansaannin aikana laihtuvat. Nykyhevosia ruokitaan niin runsaasti, että ne eivät juurikaan pääse talvella laihtumaan, ja tästähän seuraa, että hevoset vähitellen lihovat koko ajan. Ennen ei ollut markkinoilla 700 kg madotusruiskuja vaan normaaliruisku oli 600 kg. Nykyajan ratsut painavat usein yli 600 kg. Painomitta on hyvä näyttämään suuntaa hevosen painosta ja painon kertymisestä.

Metabolinen syndrooma alkaa lieväoireisena, yleensä kausiluontoisena siten, että kesäisin hevonen kerää reilusti rasvaa erityisesti kaulan alueelle. Tällöin insuliinipitoisuus veressä on kesäisin korkea, ja hevonen saattaa kesällä laitumella oireilla lievästi kavioistaan. Tilan pahentuessa insuliinipitoisuus pysyy veressä korkealla vuoden ympäri, ja kaviokuumeoireilua voi tulla mihin vuodenaikaan tahansa. Näitä tapauksia hoidetaan usein kroonisina kaviokuumeina ja ne vastaavat huonoimmin hoitoon.
 
Verinäytteestä voidaan selvittää seerumin insuliiniarvo, jonka tulisi olla alle 30 mikroIU/ml. Näyte tulisi ottaa ennen aamuruokintaa, kun hevonen on ollut yön syömättä. Jos tulos on lähellä raja-arvoa, eläinlääkäri voi tehdä lisätestauksia antamalla hevoselle glukoosia ja insuliinia ja seuraten veren glukoosiarvojen palautumista. Jos taas tulos on selvästi yli raja-arvon, hevosen veren insuliinipitoisuus on liian korkea ja hevosen voidaan katsoa sairastavan metabolista syndroomaa.

Yli 15-vuotiaiden ja mahdollisesti pitkäkarvaisen hevosen ollessa kyseessä Cushingin syndrooma kannattaa pitää mielessä. Cushingin syndroomaan liittyy myös kaviokuumeoireilu.

Koska geneettiseen metabolisen syndrooman alttiuteen hevosen tai ponin rotuun ei voida vaikuttaa, on tärkeimpänä hoitokeinona ylipainon hoito. Hevosen saamaa energiamäärää on rajoitettava. Lievimmissä vuodenaikaan liittyvissä tapauksissa riittää laiduntamisen rajoittaminen kesäisin. Vakavimmissa tapauksissa tarvitaan tarkka laihdutusohjelma.

Pääsääntöisesti ruokavaliosta tulee poistaa kaikki väkirehut. Myös heinä voi sisältää suuria määriä energiaa, joka on peräisin sokereista ja kuiduista. Heinästä on teetettävä heinäanalyysi, jotta sen sokeripitoisuus saadaan selville. Heinää voidaan liottaa vedessä, jolloin sen sokeripitoisuus pienenee, ja syömisen aiheuttama insuliinireaktio vähenee. Metabolista syndroomaa sairastavien hevosten heinää tulisi liottaa kylmässä vedessä ainakin tunnin ajan ennen syöttämistä. Tulee kuitenkin huomioida, että liottaminen poistaa heinästä samalla vesiliukoisia yhdisteitä kuten vitamiineja, kivennäisiä ja antioksidantteja, jotka tulisi täydentää ruokintaan. E-vitamiinilisää suositellaan annoksella 8 000 - 10 000 IU/pv.

Ensin siis ylipainon vähentämisen kimppuun ruokintaan puuttumalla. Ylipainon vähentäminen itsessään auttaa jo vähentämään insuliinin määrää veressä, mutta myös liikunnalla on suuri merkitys. Liikunta auttaa glukoosia jakautumaan elimistössä tasaisemmin ilman insuliinin apua ja lisää elimistön herkkyyttä reagoida insuliiniin. Ja tietenkin liikunta itsessään auttaa painon pudotukseen.

Akuuttiin kaviokuumeeseen tarvitaan riittävä eläinlääkärin määräämä tulehduskipulääkitys (esimerkiksi Finadyne, Metacam, Quadrisol). Aineenvaihduntaperäisessä kaviokuumeessa kavioiden kylmähoidosta saatava apu on todennäköisesti vähäisempää kuin muilla mekanismeilla syntyneessä kaviokuumeessa. Sairaskengityksen merkitys sen sijaan on suuri. Alkuvaiheessa tavoitteena on jakaa painoa mahdollisimman tasaisesti kavion kantaosalle, samalla tukea anturaa ja siirtää ns. breakover-kohtaa taaemmas. Kavion pohjaan voidaan laittaa ns. styrofoam-pehmusteet. Akuutin vaiheen mentyä ohi voidaan hevonen kengittää esimerkiksi sydänorsikenkään.

Akuutissa kaviokuumeessa hevosta ei tule liikuttaa. Kavioiden tilannetta seurataan klinikalla. Röntgenkuvien avulla nähdyt röntgenmuutokset vaikuttavat jatkohoitoon, liikuntaan ja sairaskengitykseen.

Metabolinen oireyhtymä ei ole kovin harvinainen nykyajan hyvin ja runsaasti ruokituilla hevosilla. Kannattaa siis heti tarkistaa hevosesi lihavuuskunto, ja jos hevosesi on lihava, on ryhdyttävä toimenpiteisiin normaalipainon saavuttamiseksi suunnittelemalla ruokinta uudelleen ja lisäämällä hevosen liikuntaa. Jos hevosellasi on lihavuuden lisäksi jo liikkumisen kanssa ongelmia, esimerkiksi epämääräistä ontumista, jäykkyyttä tai liikkumishalukkuutta, kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin jatkotutkimuksia varten.



Lähde: Ell Sjöholm Anne, Equine metabolic syndrome - hevosen metabolinen oireyhtymä, Pro Hevonen 6/2009, s. 6-8

Hevosen ratsastettavuuden parantaminen

Millainen on hevonen, joka saa kantakirjauksessa ratsastettavuudestaan kympin? Mihin ominaisuuksiin ratsastettavuuden arvioinnissa kiinnitetään eniten huomiota? Miten ratsastettavuutta voi kehittää?

Täydellisen ratsastettavuuden omaava hevonen on eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen sekä kevyt ja kuuliainen avuille. Se liikkuu erinomaisessa tasapainossa ja tahdikkaasti kaikissa askellajeissa, on elastinen, suora ja taipuisa. Liike on irtonaista ja lennokasta ja hevonen pystyy hyvin kokoamaan itseään.


Vahva takaosa

Ratsastettavuuden ydinkysymykset kiertyvät sanoihin takaosa ja tasapaino. Jotta hevosta olisi helppo ratsastaa, on sillä oltava paljon omaa moottoria eli aktiivinen takaosa. Tällä tarkoitetaan, että hevonen liikkuessaan taivuttaa takajalkojensa niveliä, ponnistaa ja työntää itseään voimakkaasti sekä eteen- että ylöspäin. Ilman takaosan oikeaa toimintaa hevosella ei ole voimaa, jonka se tarvitsee liikkuakseen tasapainossa ja elastisesti.

Tasapaino on tässä yhtä kuin se, kuinka helppoa hevosen on suorittaa siltä vaaditut tehtävät kuten kaarrokset ja siirtymiset ilman, että sen askeleen tahti muuttuu.

Jokaisen ratsastuskerran alussa hevonen tulee ensiksi saada kunnolla hereille eli reagoimaan pieniin eteenajaviin pohjeapuihin. Tässä vaiheessa hevosen muodolla ja kuolaintuntumalla ei ole mitään merkitystä. Pääasia on, että hevonen reagoi pohkeesta energisesti eteenpäin ja itse ei vahingossakaan vedä ohjasta, vaikka hevonen säntäisi epämukavasti laukkaan.

Jos olet ajanut automaattivaihteisella autolla, saatat tietää niidenkin olevan joskus vähän kuin unessa, jos yhtäkkiä haluatkin reippaan kiihdytyksen. Auto ponkaisee oikein epämukavasti eteenpäin ja samalla tavalla tekevät usein hevosetkin, kun käytät napakammin apuja,  ennen kuin hevonen on kunnolla herännyt takaosastaan työn tekoon. Tällöin helposti nappaa ohjasta, koska istunta heittäytyy taaksepäin, jos ei ole kunnolla tähän ponkaisuun varautunut ja ajatellut sitä jo istunnallaan.

Ennen eteenpäin ajavaa pohjetta tulisi hevosta pyytää istunnalla eteenpäin. Herkät hevoset siirtyvät jo pelkästä istunta-avusta käynnistä raviin muutaman harjoituskerran jälkeen. Työnnät vain vatsaasi ja lantiotasi hiukan eteenpäin ja ajattelet ravia, jos tämä ei yksistään riitä käytät heti perään kevyesti pohjetta, joka on valmiiksi jo oikeassa asennossa (ei liian takana) ja lähellä hevosta. Pysyt itsekin liikkeessä paljon helpommin mukana, kun muistat aloittaa siirtymisen tällä tavalla.

Eri hevosilla on liikkuessaan erilainen tahti. Ratsastettavuutta arvioitaessa merkityksellistä on vain se, pysyykö tahti samanlaisena. Käynnissä on kuuluttava selkeät neljä iskua, ravissa kaksi ja laukassa kolme. Laukassa se, kuinka paljon hevosella on takaosassaan moottoria, tulee esille niin sanotun liitovaiheen aikana. Mitä pidempi liitovaihe, sitä parempi laukka.

Sen sijaan, jos hevosen tasapaino on huono, se jännittyy eikä hyödynnä koko liikepotentiaaliaan missään askellajissa. Ensimmäisenä jännittyneen hevosen liikkeestä katoaa jäntevyys: askeleesta tulee elastisuuden vastakohta eli hakkaava.

Jännittynyttä hevosta ei pidä missään tapauksessa yrittää saada paremman näköiseksi suusta ratsastamalla. Vaikka saisit hevosen kaulan paremman näköiseen muotoon, ei se silti liiku jännittyneenä oikein. Hevosta tulee muutenkin aina hallita enemmänkin selän kuin suun kautta! Eli kun opit tuntemaan ja ratsastamaan hevosen selkää, niin että selkä pysyy mukana kaikissa liikkeissä ja tehtävissä, olet jo todella pitkällä ja hevosesi kulkee luultavasti oikeassa peräänannossa, vaikka et sitä asiaa ajattele juuri lainkaan.


Kuuliaisuus

Tasapaino-ongelmia voivat hevoselle aiheuttaa sekä rakenteelliset seikat että vinous. Vain hevonen, jonka etu- ja takajalat kulkevat yhdellä uralla, käyttää lihaksistoaan tasaisesti ja saavuttaa ratsastajan alla tasapainon.

Suorana hevosen on helpompi tehdä pyydetyt harjoitukset. Hevosen ollessa suora se siirtyy paljon reippaammin myös esim. käynnistä raviin. Hevosen suoruutta on tehokas hallita keskittymällä sen vatsan hallintaan. Eli pidetään hevonen kyljistään suorana. Itse tunnen tämän hevosen tulemisena kapeammaksi, kumpikaan kylki /vatsa ei pullahda ulos. Tätä voi verrata siihen, kun ihminen seisoo paino enemmän toisella jalalla ja nojaa tämän jalan suuntaan lantiostaankin samalla. Myös alaspäin siirtymisissä on tärkeä hallita hevosen vatsa, siinä oma hevoseni pullahtaa helposti toiselta puolelta vinoksi, jolloin koko siirtyminen lässähtää. Hevosta suoristetaan vatsasta napakoilla avuilla eikä jäädä sitä tukemaan jatkuvasti pohkeella.

Hevosesta tuntuu muuten itsestäkin hyvältä, kun sen osaa auttaa suoremmaksi. Oma hevoseni alkaa välittömästi "puhua pärskimällä" tyytyväisyyttään, kun sen saa hetkittäin oikein hyvin toimimaan suorana.

Jos hevosella on hyvän tasapainon lisäksi yhteistyöhaluinen luonne, ollaan jo pitkällä. Yhteistyöhalulla ymmärretään, että hevonen odottaa ratsastajan ohjeita ja reagoi niihin nopeasti ja pehmeästi. Tällaisesta hevosesta käytetään sanontaa "kevyt ratsastaa" - sen hallitsemiseen ei tarvitse käyttää lainkaan voimaa.

Keveyteen liittyvää kuuliaisuutta on vaikeampi saavuttaa, mikäli hevonen on luonteeltaan kuuma. Kuuma hevonen ei keskity ratsastajan toiveisiin, menettää helposti tahtinsa ja venkoillessaan myös suoruutensa. Tästä seuraa ongelmia, koska vain keskittynyt ja ratsastajaan luottavaisesti suhtautuva hevonen liikkuu rennosti ja irtonaisesti. Kuuma hevonen on usein myös yliherkkä. Ratsun on kuitenkin aina siedettävä se, että sen selässä istutaan normaalisti eikä esimerkiksi vain kenttäistunnassa, pohje on koko matkaltaan kiinni hevosen kyljessä ja ohjat pidetään kuolaintuntumalla.

Ääritapauksessa kuumasta hevosesta tulee koeratsastuksessa niin raju, että se ryntäilee, pukittaa tai vaihtaa oma aloitteisesti suuntaa. Silloin sitä uhkaa hylkäys.

Kyran opeista on jäänyt mieleen, että jotain on vialla, jos hevonen ei odota ja sitä ei joudu ratsastamaan eteenpäin.


Lennokkuus

Kympin ratsastettavuuteen vaadittava lennokkuus tulee takaosasta. Sen rakenteellisesti optimaaliset kulmaukset ovat sääri-, reisi- ja pohjeluiden osalta hieman 90:tä astetta laajemmat. Kinnerkulman puolestaan tulisi olla noin 150 astetta.

Lennokkuus on liikkeen näyttävyyttä. Näyttävyys syntyy siitä, kun hevosen takaosassa on voimaa, jonka avulla liike siirtyy jäntevästi ja joustavasti koko rungon ja kaulan läpi.

Ero suomenhevosen ja puoliverisen ratsuhevosen ratsastettavuudelle asetettavissa vaatimuksissa tulee esille nimenomaan lennokkuudessa ja kokoamiskyvyssä.

Suomenhevonen on aina rakenteeltaan sen verran etupainoinen, että sen kohdalla jo kaikille neljälle jalalle jakautuvaa painoa voidaan pitää hyvänä tavoitteena. Tämän takia on selvä, ettei sen takaosasta lähtevä, ylöspäin suuntautuva voima voi olla yhtä suuri kuin eteenpäin työntävä voima. Puoliverisen sen sijaan tulee kantaa suurin osa painostaan takaosallaan, jolloin voidaan puhua kokoamisasteesta.

Painon siirtymisen takaosalle huomaa siirtymisissä. Kun hevonen kokoaa itsensä siirtymisessä oikein, sen tasapaino, tahti ja kuolaintuntuman pehmeys pysyvät tasaisena askellajin muutoksesta huolimatta. Se ei silti jää paikoilleen vaan säilyttää eteenvievän energitason samana kuin aiemminkin.

Siirtymisissä on oltava tarkkana, ettei itse päästä hevosta pitkäksi. Reippaampaan askellajiin siirryttäessä ensin apu istunnalla eteenpäin ja sitten pohje. Jos hevonen ei meinaa lähteä eli on pohkeen takana edelleen, helposti ajaa hevosen eteenpäin, jolloin se venähtää samalla pitkäksi. Parempi olisi herätellä hevosta napakoin nopein pohje- ja raippa-avuin ensin käynnissä paremmin hereille ennen kuin yrittää siirtymistä raviin tai laukkaan. Siirtymisessä täytyy tulla tunne, että istunta pysyy hevosen päällä eikä hevonen tule pidemmäksi vaan annettu eteenvievä apu muuttuu energiaksi.

Alaspäin siirtymisissä nopeammasta askellajista hitaampaan tulee jälleen olla tarkkana, ettei itse päästä hevosta heti siirtymisen jälkeen pitkäksi. Alaspäin siirtymiset on helpompi tehdä nekin, kun hevonen on kunnolla pohkeen edessä! Ajattele siirtymistä takajaloista eikä niinkään ohjasta. Ja muista säilyttää hevosen selkä mukana ja hallita se vatsa.  Alaspäin siirtyminen saa ottaa useamman askeleen aikaa toisin kuin nopeampaan askellajiin siirtyminen, jonka tulisi tapahtua salamannopeasti.


Laukan painoarvo suurin

Käytännön arvioinnissa hevosen ratsastettavuus on yhtä kuin sen koulutustaso. Vähimmäisvaatimus on, että koeratsastukseen tuotava hevonen on opetettu vastaamaan sille annettuihin apuihin oikein. Hevosen kouluttaminen kantakirjausta varten kestää keskimäärin kahdesta kolmeen vuoteen. Jos tämä aika käytetään hyödyllisesti, on hevosella mahdollisuus saada ratsastettavuudestaan kiitettävä arvosana.

Arvioinnin lähtökohta on keveys: koulutetun hevosen selässä istuvan koeratsastajan sykkeen ei koskaan pidä nousta anaerobisen puolelle. Ratsastajan tehtävä on ajatella, hevosen tehdä työt. Hevosen "keveyttä" mitataan tekemällä siirtymisiä, suunnanvaihtoja ja temponvaihteluita. Alle kuusivuotiaalta hevoselta ei pyydetä kuuden vaan noin 10 metrin voltteja. Askellajeista laukalla on eniten painoarvoa.

Ravia voi jonkin verran kehittää ja passikäyntinenkin hevonen saattaa olla vaikka hyvä esteratsu, mutta ilman hyvää laukkaa ei pärjää missään ratsastuksen lajissa. Jos laukassa on ongelmia, sitä voi yrittää korjata ajan kanssa ratsastamalla reilusti eteen tai käyttämällä maapuomeja. Myös ratsastettavuutta arvioitaessa saatetaan hypätä pieniä esteitä.

Esteille tultaessa nähdään hevosen yhteistyöhalu ja kuuliaisuus: odottaako se ratsastajan ohjeita, ryntääkö se vai jarruttaako se. Näistä asioista saadaan tietoa myös havainnoimalla, onko hevosen häntä ratsastettaessa rento vai viuhtooko se puolelta toiselle, kuuntelevatko sen korvat tarkkaavaisina vai ovatko ne luimussa, onko hevosen suu kiinni vai auki, vaahtoaako se ja niin edelleen.


Poikita, älä pidätä

Ratsastettavuutta kehitettäessä kotioloissa on kouluttavan ratsastajan istunta kaiken a ja o. Istunnan on seurattava hevosen liikettä. Jos ratsastaja ei tunnista hevosen liikemekaniikkaa ja istu ikään kuin sen sisään, menee liikkeen tahti rikki ja hevosen tasapaino häviää.

Maastossa pitkin ohjin kävely on erittäin hyödyllistä oman istunnan kehittämiseen. Siinä oppii joka kerta jotakin, kun kuuntelee ja tietoisesti keskittyy yhteen asiaan esim. oikean lonkan rentouttamiseen, jolloin lonkka pääsee liikkeelle ja jalka laskeutuu hevosen ympärille oikeaan asentoon. Ihan maastokävelyssä tuntee miten välillä jää helposti liikkeen taakse ja toisaalta taas oppii tuntemaan selän oikeaa liikettä, kun saa lantion asentonsa oikeaksi. Itsestäni tuntuu siltä kuin hevonen alkaisi kakalle, kun alan tuntea liikkeen hevosen selässä  ikään kuin satulan takana.

Metsässä pitkin ohjin kävely on myös hyvin opettavaista. Istut vain hevosen selässä ja keskityt lantioosi, annat hevosen päättää suunnat ja menet vain liikkeen mukana mukaillen istunnallasi. Alamäet ovat yksi hyvä tapa saada oma asento lonkista toimimaan. Hae tasapaino jalustimien varaan ja lonkat taivutettuina siten, että ne pääsevät liikkeen mukaan. Tämä vaatii harjoitusta, että pysyt ilman ohjien tukea tasapainossa alamäissä.

Kyran opeista tuttu "ratsastus ilman painetta" on tärkeä asia. Nuoren hevosen kohdalla johtaa jatkuva paineenkäyttö siihen, että hevosesta tulee kova. Se lakkaa reagoimasta. Siksi pyrkimyksenä on oltava, että avut saa läpi ilman painetta: istunnalla tai nopealla pohkeella, joka vaikuttaa mutta ei jää puristamaan.

Kun paineeton apu toimii liian hitaasti tai ei lainkaan, ei hevosta pidätetä vaan tehdään temponvaihteluita ja käännöksiä toisin sanoen poikitetaan. Poikitus tehdään joko uralla tai ympyrällä. Aina kuitenkin niin, että hevosen etuosa on ratsastajan tarkassa hallinnassa. Hevosen pitäisi poikittaa painoavun saatuaan. Tarvittaessa voi sisäpohkeen paikkaa siirtää hieman edemmäs, mutta sillä ei saa puristaa. Jos ja kun hevosesta halutaan herkkä ja kevyt, sitä ei ratsasteta pidättämällä eli edestä taakse vaan istunnalla takaa eteen.

Yksi tärkeä oppi on, että hevosta ei saa auttaa liikaa! Hevosta ei saa jäädä tukemaan liikaa ohjalla ja pohkeella, vaan sille on annettava mahdollisuus itse kehittää ja löytää tasapainonsa.




Lähde: Hevosurheilu, perjantai 7.3.2008

Hevosalan merkitys EU:ssa

EU-Equus 2009 -seminaari tiivistettynä

Hevosen merkitys EU:n maaseutupolitiikassa ja vaikutus maaseutuun ja sen elinkeinoihin on merkittävä. Hevosvedonlyönti on tärkeä hevosalan rahoittaja monissa maissa. Hevostalous ja -elinkeino, eri hevosurheilumuodot ja hevoskasvatus ovat kiinteä osa EU:n maaseutupolitiikkaa.

Hevosalan työllistävyyden lisäksi myös eläinten hyvinvointikysymykset nousevat usein esille, samoin kuin maankäyttöön ja ympäristöön liittyvät asiat. Hevostalouden on kannettava oma osuutensa myös ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Hevosalan kasvaessa ja maan käydessä joillakin alueilla yhä niukemmaksi, on hevosalan toimittava siten, että konflikteja sen ja muun yhteiskunnan välille ei pääse syntymään. Hyvinvointikysymyksissä painotetaan osaamisen kehittämistä ja urheilun säilyttämistä puhtaana dopingista.

Taantuma on vaikuttanut myös hevosalaan ja hevoskasvatukseen eri maissa. Ratsuhevosten kohdalla on jo vuonna 2009 nähty suurissa kasvatusmaissa selvä (5-10 %) lasku syntyvien varsojen määrissä, ja myös hevosten hinnat ovat pudonneet. Ratsuhevosista on Euroopassa ylituotantoa. Sen sijaan ravi- ja laukkaurheilussa muutokset eivät ole vielä olleet kovin suuria, koska niissä hevospeleihin perustuva rahoitus ei ole kokenut niin suuria muutoksia, että se näkyisi vielä (vuonna 2009) urheilussa ja kasvatuksessa.


YHTEISTÄ STRATEGIAA HAETAAN

Hevostalous tuo maaseudulle työpaikkoja, vaikka sillä ei olisikaan suoraa yhteyttä maatalouteen. Hevosyrittäminen antaa ihmisille mahdollisuuden työskennellä ja asua maaseudulla. Näin hevostalous auttaa ylläpitämään palveluita maaseudulla.

Siitä huolimatta, että hevosen merkitys ja alan kasvu eri puolilla Eurooppaa on huomattu, tarvitaan alalta lobbausta ja vaikuttamista, jotta ala otettaisiin riittävästi huomioon EU:n päätöksenteossa ja rahoitusohjelmissa. EU-ohjelmat tarjoavat rahoitusmahdollisuuksia myös hevostalouden kehittämiselle ja investointeihin. Monissa maissa EU:n aluekehitysohjelmien rahoituksessa onkin tuettu vahvasti hevostaloutta, joka on nähty merkittävänä tekijänä maaseudun elinvoimaisuuden lisääjänä.

Hevosala tarvitsee kuitenkin kautta Euroopan yhteistä strategiaa, vaikka se yleisesti ottaen nähdäänkin merkittävänä toimijana maaseutualueilla. Haasteita luovat juuri ympäristö ja sen huomioonottaminen - hevostoiminnan on mahduttava sopusoinnussa samoille alueille muun toiminnan kanssa. Koska hevostoiminta ja sen tarvitsema rehuntuotanto vaatii paljon maata, tarvitaan maankäytön suunnittelua, sillä maankäytöstä muiden vaihtoehtojen - maatalous, rakentaminen, asuminen - kanssa syntyy kiplailua siellä, mistä maasta alkaa olla pulaa. Tämä koskee myös väljään asuttuja maita kuten Pohjoismaita kaupunkien ja taajamien läheisyydessä.

EU-mailla ei ole yhtenäistä hevospolitiikkaa. Hevospolitiikka ja hevostalous ovat osa kunkin maan maaseutupolitiikkaa - tosin maaseudun tai maaseutualueen määritelmä ei eri maissa ole yhdenmukainen sekään. Joissain maissa hevosella on maaseutupolitiikassa hyvinkin näkyvä rooli, joissain puolestaan varsin pieni. Hevonen on ollut maaseudun kehittämisohjelmissa hyvin mukana muutamissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa (hevosturismi), Belgiassa (metsänhoito ja maatalousympäristö) ja Virossa (uhanalaisten rotujen turvaaminen).

Korkealaatuisen kosmetiikan ei aina tarvitse olla kallista

EU-komission edustajan Sören Kissmeyer'n mielestä hevosta ei pidä sitoa liiaksi varsinaiseen maatalouteen, vaan nimenomaan maaseutuun ja sen elinkeinoihin. Hevoskasvatus voidaan EU:n näkökulmasta katsoa varsinaiseen perusmaatalouteen kuuluvaksi. Sen sijaan esimerkiksi ratsastuskoulutoiminta ja tallipaikkojen vuokraaminen ovat palveluiden myyntiä, ja siten maaseudun pienyritystoimintaa. Tärkeätä on käsitellä kuitenkin hevosta tuotantoeläimenä.

Hevostalouden voidaan katsoa hyvin tukevan maatalouden kilpailukykyä, ympäristöä ja maisemaa, elämänlaatua ja maaseudun elinkeinojen monipuolistamista. Siksi onkin tärkeätä, että hevosala tekee aktiivista lobbausta EU-komissioon.


HAASTEITA RIITTÄÄ

EU:n näkökulmasta maaseudun elinkeinojen on monipuolistuttava ja perinteisen maatalouden sijaan on maaseudulle saatava muuta elinkeinotoimintaa. Tärkeitä tavoitteita ovat myös työllisyyden edistäminen maaseudulla ja maaseudun saaminen houkuttelevammaksi sinne kohdennetuilla investoinneilla.

Hevosala on siis yksi EU:n maaseutupolitiikkaan hyvin istuva toimiala. Se kohtaa kuitenkin monia haasteita, jotka on pystyttävä ottamaan vastaan, ja joiden ratkaisemisessa vaaditaan yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Yksi viime vuosina eri maissa esiin noussut haaste on maankäyttö ja muu ympäröivä toiminta. Hevostalous ja hevosten hyvinvointi vaativat laajoja alueita, mikä on otettava huomioon hevostoiminnan alueiden ja toimintaympäristöjen suunnittelussa. Maankäyttöä onkin suunniteltava yhdessä muiden toimijoiden ja maankäyttäjien kanssa, erityisesti kaupunki- ja taajama-alueilla, joilla on monenlaisia maankäyttötarpeita.

Eiköhän samat asiat ole tulleet jo esille aiemminkin tekstissä. Tässä ainakin hyvä pohja, miten koulutyöhön saadaan mukavasti pituutta lisää, vaikkei asiaa olisikaan enempää sanottavana. Itsestään selvyyksiä voi pyöritellä eri otsikoiden alla edes takaisin uudestaan. Mutta jatketaanpa eteenpäin ja katsotaan tuleeko mitään uutta esille.

Hevoskasvatuksessa ja jalostuksessa on puolestaan entistä paremmin otettava huomioon hevosten käyttäjien tarpeet ja odotukset. Markkina jakautuu useisiin segmentteihin juuri käyttäjien tarpeiden mukaan. Hevosurheilun kehittämiseksi tarvitaan voimakasta yhteistyötä jalostuksen ja urheilun välillä niin kansallisella kuin koko Euroopankin tasolla.

Myös hevosurheilun puhtaus puhuttaa. Hevosten lääkitsemis- ja dopingmääräyksiä on harmonisoitava Euroopassa, jotta urheilu on puhdasta ja hevosten hyvinvointia voidaan edistää kansainvälisesti. Dopingista puhdas urheilu on välttämätöntä myös jalostuksen näkökulmasta ja vedonlyönnin kannalta. Tämä vaatii Euroopan laajuista yhteistyötä viranomaisten, laboratorioiden, eläinlääkäreiden, valmentajien, kasvattajien, omistajien sekä lääke- ja rehuteollisuuden välillä. Myös tarttuvien tautien leviämisen ehkäisyssä on tehtävä yhteistyötä. Hevosten hyvinvoinnista puhuttaessa on muistettava myös hevosten kuljetukset, jotka ovat lisääntyneet hevoskaupan ja kansainvälisen kilpailutoiminnan kasvun myötä.

Haasteena on myös toiminnan ammattimaisuuden ja osaamisen turvaaminen, kun alalle tulee jatkuvasti uusia toimijoita. Hevosalan koulutusta ja tutkimusta tulee kehittää, ja tiedonsiirto käytäntöön tulee varmistaa.

Yhdenmukainen hevosalan yliopistotasoinen koulutus nähdään tärkeäksi, jotta alalle pystytään tuottamaan riittävästi osaajia. Opiskelija- ja opettajavaihto ja kokemusten jakaminen ovat keskeisiä tekijöitä koulutuksen kehittämisessä ja yhdenmukaistamisessa. Yhteistyötä tutkimuksen, koulutuksen sekä elinkeinoelämän ja teollisuuden välillä tulee kehittää.

Oletko nähnyt tällaisia huipputarjouksia ennen???

Hevoskilpailujen vedonlyönnin säilyttäminen organisoituna ja valvottuna on tärkeätä koko hevostaloudelle, etenkin kasvatukselle. Valtion keräämistä veroista palautuu alalle merkittävä summa rahaa eri maissa. Pelivaihtojen ja hevosalan työllistävän vaikutuksen välillä on suora yhteys. Vaikka pelaaminen tapahtuu laukka- ja raviurheilussa, myös ratsastusurheilua ja ratsuhevoskasvatusta tuetaan monissa maissa totalisaattoriveroilla kerätyistä varoista.

Pelkkä lobbaus EU:hun ei riitä, vaan hevosalan on itse tuotettava tutkimusta, jolla voidaan osoittaa alan merkitys yhteiskunnassa ja esimerkiksi maaseutualueille, ja jota päättäjät voivat käyttää hyväkseen poliittisia ohjauskeinoja suunnitellessaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Kaikkien hevosalan toimijoiden on yhdessä huolehdittava siitä, että hevosalan merkitys ja vaikutukset tulevat huomatuiksi.


YHTEISTYÖ KÄYNTIIN

EU-Equus2009 -kokouksen tavoitteena oli saada aikaan lähtö eurooppalaiselle yhteistyöverkostolle, jonka avulla EU:ssa voitaisiin vaikuttaa hevosalalle tärkeisiin asioihin. Verkosto kokoaisi jalostuksen, urheilun ja hevoselinkeinon eri toimijat yhteisten tavoitteiden taakse. Tärkeätä on keskittyä kahteen kolmeen pääteemaan ja ajaa niitä eteenpäin.

 

Lemmikille myös ja edullisesti tietenkin

No tulihan sieltä melkein heti uusia asioita esille, kun alkoi kritisoimaan. :) Kannattaa aina lukea loppuun asti.


Hevosalan tunnuslukuja EU:ssa (2009?)

EU:n 27 jäsenvaltiossa arvoitiin olevan yhteensä yli 5,75 miljoonaa hevosta. Suurimmat hevosmaat ovat Saksa ja Iso-Britannia - niissä molemmissa oli noin miljoona hevosta.

Eri maissa arvioitiin 3 - 10 hevosen luovan yhden työpaikan. Kaikkiaan EU:n alueella hevonen työllisti arviolta noin 300 000 ihmistä, joista 155 000 on välittömiä työpaikkoja. EU:n maataloussektorin työpaikoista hevostalouden osuus oli 2,4 %. Hevostalous luo työpaikkoja myös muille toimialoille.

Hevosta kohti laskettu "liikevaihto" EU-maissa vaihtelee 5 000 ja 12 000 euron välillä. Yhden hevosen hoitokustannus on 5 000 - 10 000 eur/v. Hevosten aluetaloudellinen merkitys voi olla hyvin suuri - esimerkkeinä Normandia Ranskassa ja Kildare Irlannissa.

EU-maissa oli yhteensä 40 000 hevoskasvattajaa. Alueen peltoalasta käytettiin hevosten rehujen tuotantoon keskimäärin 4 %, mikä on noin 6,8 miljoonaa hehtaaria. Vaihtelu maiden välillä on suurta; esimerkiksi Irlannissa hevosta kohti tarvittava peltoala on 0,75 ha ja Kreikassa 2,21 ha. Koko peltoalasta hevosten rehutuotantoon käytetään eri maissa siten 1 - 20 %.

Noin 500 ravi- ja laukkaradalla järjestetään vuodessa 80 000 kilpailut, joihin osallistuu noin 170 000 hevosta. Vedonlyönnin arvo vuodessa on 20 mrd euroa, josta hevostalouteen palautuu noin 1,5 miljardia.

Ratsastuskouluja EU-maissa on noin 15 000, joista Saksassa 7 5000. Ratsastuksen harrastajista 75 % on naisia.


tekstin lähde: Pro Hevonen nro 6 / 2009

Tallirakentamisessa huomioitavaa

Tallitoiminta lähtee useimmiten liikkeelle hevosharrastuksen kautta. Pitkäjänteinen toiminnan suunnittelu ja riskien ennakointi jääkin usein vähemmälle huomiolle. Toimivan tallin suunnittelulla saavutetaan enemmän aikaa hevosten hoitoon ja valmennukseen. Lähtökohtana on toimiva, hyvin suunniteltu ja rakennettu talli , jossa on toimiva ilmanvaihto, riittävä valaistus, siisteys ja turvallisuus.

Tallin ja tallialueiden suunnittelussa huomioidaan mahdollinen toiminnan laajentaminen tulevaisuudessa. Tallin suunnittelussa on lähtökohtana ensisijaisesti hevosen tarpeet.Eläinsuojelulaki ja ympäristöehdot asettavat omat määräyksensä talliympäristölle.

Tarvittavia piirustuksia ovat pääpiirustukset, pohja-, leikkaus-, julkisivu- ja asemapiirustukset. Rakennuslupa haetaan kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta. Mikäli rakentamiseen tarvitaan poikkeuslupa, tulee se hakea asemapiirustuksella ennen varsinaista rakennuslupaa. Lantalaan, katoksiin tai pienempiin varastoihin riittää yleensä toimenpidelupa, jonka voi myöntää rakennustarkastaja ilman rakennuslautakunnan käsittelyä.

 

Vitamiinit suoraan kotiin - alennuskuponki tutustumistarjouksena

Tallin rakentamisessa ja suunnittelussa kannattaa käyttää ammattilaisia. Erittäin tärkeää on pitää työmaa siistinä ja järjestyksessä. Tämä nopeuttaa työtä ja lisää työturvallisuutta. Urakkasopimukseen kirjataan työaikataulut sekä myöhästymissakkomenettely. Laskutusaikataulun on oltava sidottu työn etenemiseen. Rakennushankkeella tulee olla vastaava työnjohtaja sekä lvi-vastaava. Sähköurakoitsija vastaa sähkötöistä ja tallien paloturvallisuus on erityisen tärkeä huomion kohde.

Jos on kyse yritystoiminnasta, on tärkeää selvittää yritystoiminnan kannattavuus ennen kuin investointipäätös tehdään. Yrityksellä on oltava maksuvalmiutta sekä toiminnan juokseviin kuluihin että investointikuluihin. Mikäli hakija ja hanke täyttävät tukien ehdot ja tukea myönnetään, on silti varauduttava siihen, että tuet maksetaan jälkikäteen hankkeen toteutuessa.

Haettaessa tallille suojaisaa paikkaa on sopiva sijainti metsän reunassa. Mikäli talliin halutaan valoa ja lämpöä sijoitetaan pitkän sivun ikkunat länsi-etelä suuntaan. Yleensä pitkät sivut on hyvä sijoittaa itä-länsi suuntaan, jolloin aamu- ja ilta-aurinko saadaan talliin tuomaan valoa.

Suuri rakennus esim. maneesi kannattaa rakentaa aina mahdollisimman tasaiseen maastoon. Lantalan sijoittaminen alemmalle tasolle on lähes aina hyvä vaihtoehto. Parhaita rakennusmaita ovat sora ja hiekkamaat. Parasta on teettää pohjatutkimus, josta selviää maaperän rakenne ja kantavuus. Tällöin selviää myös onko maaperä paalutettava.

Routaeristyksiä ei tarvita, jos rakennus voidaan perustaa kalliolle tai kallion päälliselle murskekerrokselle. Muuten routaeristystä käytetään aina perustusten suojana. Rakennuksen salaojitus ja sadevesien oikea poisjohtaminen perustusten lähettyviltä on routimisen kannalta ehdottoman tärkeää. Pohjavesialueille rakentaminen saattaa olla hyvinkin ongelmallista hevosten tarhauksen ja laiduntamisen kannalta. Tällöin kannattaakin olla aina ensin yhteydessä kunnan viranomaisiin.

Yleensä tilaa ei ole koskaan liikaa. Kannattaa rakentaa ekstravarastotilaa jo heti. Suunnittelussa on huomioitava miten tallin eri toiminnot esim. tarhat, varastot ja lantala sijoitetaan järkevimmin. Tallin korkeudeksi suositellaan vähintään 3 m.

Luontaistuotteet puoleen hintaan kätevästi kotiin toimitettuna

Edullisimpana pidetty tapa on rakentaa paikan päällä puurakenteisena pitkästä tavarasta. Betonista tai harkosta rakennettaessa tulee maapohjan olla hyvin kantavaa tai paalutettua. Puuseinää ei kannata viedä lattian tasoon asti, vaan noin 20 cm lattiapintaa korkeammalle. Pesupaikalla tämä on erityisen tärkeää, missä rakenteet on suojattava muutenkin esim. filmivanerilla.

Tallirakennus sopii parhaiten perinteiseen maalaismaisemaan jyrkemmillä kattokaltevuuksilla, esim. 1:2,5...1:1,5. Ulkoseinien verhousmateriaaleina varmimpia vaihtoehtoja ovat puuverhous, rapattu kivipinta tai betonipinta. Luonnonkivipinnalla saadaan näyttävyyttä! Vesikatteena pitkäikäisin ja näyttävin on tiilikate. Profilioidut pellit ovat kuitenkin yleisimpiä. Tehtiinpä vesikatto mistä materiaalista hyvänsä, tulee sen alla käyttää vesivuodoilta tai kondenssivedeltä suojaavaa aluskatetta.

Karsinoiden seinissä tulee olla alaosassa tuuletusta parantavia ilmareikiä. Paloturvallisuuden vuoksi tulee tallissa olla kaksi oviaukkoa, joiden vapaa leveys on vähintään 1,5 m. Poistumisovien on sijaittava eri ilmansuuntiin. Tallin kosteus aiheuttaa tallirakenteiden homehtumista ja lahoamista. Suosituksena on, että sisäilman suhteellinen kosteus olisi 50-80 % ja tallin sisälämpötila olisi vähintään +5 astetta.

Ilmatilaa tarvitaan 45-50 kuutiometriä hevosta kohti. Kaikissa talleissa on oltava joko luonnollinen tai koneellinen ilmanvaihto. Painovoimainen eli luonnollinen ilmanvaihto voi tulla kysymykseen alle kymmenen hevosen talleissa. Luonnollisen ilmanvaihdon mahdollistaa ilman sisääntulo- ja poistoaukkojen korkeuseroista syntyvä alipaine sekä sisä- ja ulkoilman tiheyserot. Ilmanvaihdon osalta on tärkeää, että raitisilma-aukkoja on tarpeellinen määrä, samoin kuin poistohormeja. Poistoilmakanava eli hormi on lämmineristettävä koko pituudeltaan. Myös pesupaikalla on oltava ilmanpoistohormi. Tuloilma-aukkojen tulisi olla säädettäviä. Luonnollisen ilmanvaihdon lisäksi tulee tallissa olla avattavia ikkunoita ja ovia, joiden kautta voidaan tarvittaessa tuulettaa. Tuloilman aukkojen suositeltava pinta-ala hevosta kohden on 0,1-0,2 neliömetriä. Ilman tuloaukkojen yhteispinta-alan on oltava 2-3 kertaa suurempi kuin poistoilmanaukon pinta-ala.

 

 

Ravintolisät luotettavasti ja edullisesti todella kattavasta valikoimasta!

Koneellisessa ilmanvaihdossa tulee suodattimia puhdistaa ja tarkkailla tallissa huomattavasti useammin kuin asuintalossa. Tallin riittävä korkeus ja lämmitys ylläpitävät hyvälaatuista talli-ilmaa. Selkeä mahdollisuus aputilojen kuten satulahuoneiden ja taukotilojen lämmitykseen ovat lantalan pohjalle asennettavat vesikiertoiset lämpöputket, jotka luovuttavat lannan palamisen tuottamaa lämpöä aputiloihin. esim. lattialämmityksen muodossa.

Tallin ikkunapinta-ala tulee olla vähintään 1/20 osa pohjapinta-alasta. Ikkunat suojataan metalliritilällä tai vastaavalla esteellä. Hevoset eivät saa ylettyä valaisimiin ja liiallisia varjojen muodostumista tulee välttää.

Lantalan ohjetilavuus on 12 kuukauden varastointia varten on 12 kuutiometriä hevospaikkaa kohden ja 8 kuutiometriä ponipaikkaa kohden. Runsas kuivikkeen käyttö johtaa siihen, että tilantarve saattaa olla 20 neliömetriä/hevonen. Lantalan seinämät ovat useimmiten betonia. Betoniraudoitus on syytä suunnitella huolellisesti, koska seiniin tulee painetta mm. lannan kuormaustilanteessa. Myös asfaltointia voidaan käyttää. Rakenteiden on oltava vedenpitäviä.

Avolantalan pohjan ja ajoluiskan yläreunan korkeusero täytyy olla vähintään 0,5 m. Avolantalassa hyvä betoniseinän korkeus on 1-1,6 m. kattamattoman lantalan etäisyys rakennuksen ulkoseinästä tulee olla vähintään 1,2 m. Katetussa lantalassa kynnyskorkeutena riittää 20 cm. Seinämäkorkeuden tulee olla vähintään 1,5 m. Lantalan sisäkorkeus tulee olla vähintään 3,0 m kuormauksen vuoksi. Lantalan täytyy olla hyvin tuulettuva, joko rakoseinällä tai harjahormeilla varustettu, jotta lantala tuulettuu riittävästi ja mahdollinen lantapalo voidaan estää.

Teksti on tiivistelmä Laurea ammattikorkeakoulun Hevostilan tuotantoprosessien hallinta tietopaketista luvusta tallirakentaminen.




Kookosöljyt, vitamiinit, aminohapot, Quest Bar proteiinipatukat ja paljon paljon muuta taatusti edullisesti

Hevosurheilualueista Kari Haimilta opittua

Hevonen on painava eläin ja ponnistaa ääritapauksissa 1500 kg / neliösenttimetri! On siis selvää, että maapohjan pitää olla pitävä, mutta ei kuitenkaan kova.

Pitoa hevosurheilualueen pohjaan saadaan rakentamalla kantava kerros kivimurskeella: 100 mm paksu, 0 - 16 mm raekoko. Vesi antaa jouston sitoutuneena maa-ainekseen: ominaispinta-ala vähintään 3000 neliömetriä / kg hiekkaa.

Hevosurheilualueiden pohjan hyvä huolto on erittäin tärkeää. Pohja tiivistyy käytössä ja se on pehmitettävä säännöllisesti: käytöstä riippuen päivittäin - kerran viikossa. Erilaisilla kuiduilla on yritetty kuohkeuttaa ja sitoa pintaa hyvän jouston ja tuen saamiseksi, mutta se ei korvaa pohjan huoltotoimenpiteiden tarpeellisuutta. Kalliit keinokuitumateriaalit edellyttävät myös lannan jatkuvaa poistoa! Lanta on poistettava heti eikä vasta illalla harjoitusten jälkeen.

Liian kosteuden poisto tapahtuu pinnan salaojituksella, joka tehdään kantavan kerroksen alle. Kuorittu pinta muotoillaan aaltomaiseksi ja asetetaan aallon pohjaan salaojaputket 8 - 10 metrin välein. Putken päälle laitetaan salaojahiekkaa ja tasoitus tehdään halvimmalla täyttöhiekalla ennen murskeen ajoa. Pinta kannattaa tehdä kaltevaksi ympäröiviä avo-ojia kohti. 1 - 2 cm / m kallistus ei haittaa hevosta.

Hyvä aita ja valaistus lienevät itsestäänselvyyksiä. Äänentoistoon kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota, koska huutamalla annettu ohje koetaan helposti negatiivisena. Suurella kentällä ääniliivi tai kiinteä äänentoisto on siksi tarpeen.

Hintansa arvoinen seerumi varmasti, katso ja ihastu

 

 

Ratsastuksen lajeista esteratsastus on suosituinta. Estekalustosta pohjanmaalla valmistettava Hilltop on kätevin ja edullisin. Kangasalalla Puuhevonen tekee estekaluston metallikiskolla, kannattimilla ja muovitapeilla varustettuja turvakannattimia. Muoviset turvakalustot ovat hyviä harjoituksissa, mutta kilpailuissa ne liukuvat helposti kolahduksesta ja vaativat jatkuvaa tarkistamista.

 

Hevosurheilualueiden pohjan kosteuden sitomiseen käytetään magnesiumkloridia. Parhaan tuloksen saa liuoksella, mutta voi magnesiumkloridin levittää myös kuivana ja kastella sen jälkeen. Maneesin tai kentän suolaukseen kuluu yksi suursäkki, 1000 kg vuodessa estämään jäätymistä ja sitomaan pölyä. Syksyllä käytetään 600 kg ja loput keväällä. Kesällä pölynsidontaa joutuu tekemään kuukausittain, kerran kuussa.

 

 

Luonnon C-vitamiini riittoisassa purkissa hyvänmakuisena

 

 

Ruohokenttä on maailmalla suosittu ratsastusalusta. Ruohon juuristo pitääkin maan sopivan pehmeänä. Suomessa kasvukausi on kuitenkin niin lyhyt, ettei ruoho ehdi kasvaa riittävästi ja kausi jää kovin lyhyeksi.

 

Ruohokentän perustaminen ei juurikaan eroa hiekkakentän perustamisesta. Ruohokentän pintakerrokseen laitetaan multaa noin 30 tilavuusprosenttia. Kiviaineksesta johtuen ruohokenttä vaatii runsasta lannoitusta ja sitä on myös keinokasteltava kuivana kautena. Leikattu ruoho kannattaa kerätä pois, ettei multakerros kasva liian paksuksi.

 

Autonrenkaiden kierrätyskumi on varmasti yksi mahdollisuus kentän materiaaliksi tulevaisuudessa. Kunhan metalli saadaan poistettua kumirouheesta, niin materiaali on käyttökelpoista parantamaan joustoa ja vedenläpäisyä.

 

 

Korkealuokkainen luonnonkosmetiikka on aina varteenotettava valinta!

 

 

 

 

 

 



Huippuhevosen arvoitus

Kanadalainen pedigreeGuru Norman Hall on syntynyt Englannissa New Castlessa, mutta muuttanut jo nuorena Kanadaan. Hän on koulutukseltaan insinööri eli omien sanojensa mukaan hänet on koulutettu ratkaisemaan ongelmia. Ollessaan nuori mies hän osti yhdessä kavereiden kanssa ravihevostammavarsan. Tähän aikaan hän ei tiennyt hevosista mitään. Tammasta sattui tulemaan yksi Pohjois-Amerikan parhaista ravihevosista. Tamman kilpailu-uran loputtua omistajaporukka ajatteli astuttaa tamman saadakseen yhtä hyvän jälkeläisen. Tamma astutettiin yhdellä parhaista oreista kuten on tapana, parhaat astutetaan parhailla. Tamma varsoi useamman varsan eikä yhdestäkään tullut erityisen hyvää juoksijaa. Norman Hall rupesi miettimään mikä on pielessä ja ryhtyi tutkimaan huippuhevosten sukuja.

Norman Hall on nykyään ympäri maailmaa haluttu luennoitsija puhumaan lämminveristen ravihevosten suvuista. Norman on poikansa avustuksella tehnyt tietokoneohjelman Globe Trotter, josta ravihevoskasvattajat voivat saada arvokasta tietoa astutusvalintoja tehdessään.

Norman Hall painottaa, että uskomukset voivat olla vaarallisia. Mieli täytyy pitää avoimena. Astutuspäätösten pitäisi perustua todistettaviin tosiasioihin, jos halutaan parempi kuin kolmen prosentin todennäköisyys huippuhevosen kasvattamiseen. Aikoinaan oli vallalla mielikuva, että Gus Lobellin tyttäret toimivat hyvin astutettaessa Smooth Blendillä. Globe Trotter ohjelmasta tarkistamalla selvisi kuitenkin, ettei kyseisellä yhdistelmällä ollut tullut kuin muutama hyvin tienannut hevonen. Kyseessä oli siis uskomus eikä tosiasia.

Aubrey Organics luonnonkosmetiikkatuotteet edullisesti tästä

Astutusvalinnoissa on vaarallista mennä päivän muodin mukana. Täytyy miettiä mikä ori omalle tammalle oikeasti parhaiten sopii ja vastaavasti millaiset tammat tietylle oriille. Varsahuutokaupoissa tulisi tutkia ennen kaikkea hevosen suku ja vasta sen jälkeen varsan rakenne. Eräs Muscles Yankee -varsaa kukaan ei halunnut huutokaupassa, koska se oli ruma. Varsa myytiin 1500 dollarilla ja neljä vuotta myöhemmin se oli tienannut 2,4 miljoonaa dollaria. Tuohon aikaan kaikki halusivat Muscles Yankee -varsan, koska se oli muodissa, tutkimatta olivatko tamman ja oriin sukuyhteydet sopivat.

Norman Halla on sukuja tutkiessaan tullut siihen tulokseen, että huippuhevosien sukutauluista löytyvät tietyt tammahevoset. Marg Neal on todennut seuraavanlaisesti: tamman suvusta täytyy löytää hevonen, joka on vahvin lenkki suvussa. Sitten täytyy löytää ori, jolla on tämä sama hevonen tietyssä paikassa sukutaulussansa. Norman Hall ilmaisee asian: palauta oriiseen paras veri oriin emästä. Tämän lisäksi Norman Hall puhuu "X-factor" tekijästä eli geneettisestä perimästä, joka kulkeutuu eteenpäin X-kromosomissa eli naispuolisessa kromosomissa. "X-factor" voi siirtyä äidiltä
tyttärelle, äidiltä pojalle ja isältä tyttärelle, mutta EI isältä pojalle. Tämän X-kromosomin mukana siirtyvän perimän uskotaan aiheuttavan esimerkiksi suorituskykyä lisäävä iso sydän.

Kunnollinen D-vitamiini kannattaa aina. Tämä ei ole hinnallakaan pilattu!

Vanhoja sukutauluja, jopa 1800-luvun puolelta, tutkiessa löytyy nykyisten hyvien lämminveriravihevosten suvuista tärkeitä tammoja: Adioo, Hatteras, Kathleen, Manette, Oniska, Midnight, Miss Russell, Helen Hanover ja Margaret Parish.

Norman Hall on tehnyt Pohjois-Amerikassa vaikuttavista lämminverisiitosoreista niin sanotut profiilit, joiden avulla voidaan löytää minkä tyyppiset tammat tällä oriilla kannattaisi astuttaa. Oriraporteissa näkyy oriin parhaimmat jälkeläiset ansioiden perusteella ja neljänteen sukupolveen taaksepäin jälkeläisten emän isä ja mitkä edellä mainitut huipputammat näisen emien isien suvuissa esiintyvät. Tämän kaiken perusteella saadaan X-profiili ja voidaan nähdä mitä yhteistä jälkeläisillä on, jotka ovat menestyneet tietystä oriista.

Kasvattien on luettava läksynsä kasvattaakseen huippuhevosia. Asiaan paneuduttava ajan kanssa. Pelkästään tietokoneohjelmaa ostamalla ei paljon viisastu, jos ei jaksa nähdä vaivaa opetellakseen näkemään tärkeät asiat sukutauluissa.



Tässä vasta koskettava tarina. Ihanaa luettavaa huippuhevosista pitäville.