Rintakehä auki

Eilisellä ratsastustunnilla keskityttiin saamaan rintakehä auki. Todella oleellinen osa oikeata istuntaa. Vielä loppukäynnissäkin jouduin asiaan keskittymään, jotta rintakehä pysyy auki.

Rintakehän auki saamiseksi päästettiin ohjat niin pitkiksi, että pystyi vetämään kyynärpäät hetkellisesti taakse ja saamaan lapaluut yhteen. Tämän jälkeen ohjat lyhennettiin taas normaalipituuteen tarjoamaan pehmeää tuntumaa eteenpäin.

Rintakehän ollessa auki oli helppo nostaa alavatsalihaksia sivuilla hieman ylöspäin, jolloin selkä rentoutui. Tällä kertaa oman kehon hallinta oli jo huomattavasti helpompaa kuin viikko sitten.

Ympyrällä ravatessa hevonen alkoi tarjoamaan jo oikein enemmän ravia etujaloistakin, kun sain itseäni parempaan tasapainoon ja rennommaksi. Laukassa sain ajatella varpaita sisäänpäin ja kantapäätä ulospäin, jolloin sain alapohkeen huomattavasti lähemmäksi hevosta ja pystyin vaikuttamaan sillä. Yleensähän opettajat ovat korjanneet, etten saa puristaa yhtään polvella, jolloin jalkaa on tullut käännettyä juuri toiseen suuntaan. Ei polvi nytkään alkanut mitenkään puristaa, nilkka sitävastoin löysi paljon vakaamman asennon.

Tällä kertaa sain yhden todella hyvän laukannoston tehtyä käynnistä. Hevosen käynti oli laukan jälkeen silloin todella hyvää ja käytin vain vähän ulkopohjetta enkä siirtänyt sisäpohjetta käytännössä lainkaan eteenpäin. Sain laukata myös uralla suoraan, jolloin täytyi keskittyä siihen, ettei sielläkään ala yhtään vetämään ohjasta taaksepäin vaan pehmeä tuntuma säilyy eteenpäin. Hevosella oli oikein miellyttävä eteenpäinpyrkivä laukka uralla. Ympyrällä laukka ei ollut ihan yhtä rullaavaa.

Ympyrällä ratsastaessa joudun keskittymään siihen, etten käänny hevosen puolesta. Teen kuulemma liikaa hevosen puolesta. Hevosen tehtävä on kääntyä.

Perjantaina jatketaan.

Paluu takaisin ratsastuksen ytimeen

Pitkästä aikaa taas Eija Pullisen ratsastustunnilla kaksi kertaa käyneenä on saanut kunnon muistutuksen siitä mistä ratsastuksessa oikein on kyse. Eija ei ole Centered Riding ohjaaja, mutta näkee äärimmäisen hyvin istuntavirheet ja osaa ja jaksaa niitä korjata.

Eilisellä tunnilla jouduin käyttämään joitain vatsalihaksia, joita en tavallisesti käytä yhtään missään. Siltä ainakin tuntuu. Vatsa on aivan ihmeellisen tuntuinen. Nukkuminenkin oli katkonaista.

Tunti aloitettiin kevyessä ravissa, jossa hevosen liikkeen täytyy antaa nostaa itsensä satulasta takareisien ja vatsalihasten avulla. Eli ei siis nosteta itseä ylös etureisillä kuten minä tein. Kulmaan tullessa johdettiin pehmeästi ohjalla sisälle päin ja jo kulmassa piti olla hellittänyt. Hevosen veryttelyä jatkettiin loivilla avotaivutuksilla, joissa liikkeen suunta näytettiin hevoselle ylävartalosta ohjaamalla ja sisäpohjetta käyttämällä. Sisäohjaa ei saanut juurikaan käyttää, se on vain pehmeästi tuntumalla.

Kevyessä ravissa keskityttiin siihen, että hallitsee ylävartalonsa asennon ja siinä jos missä oli tekemistä. Ohjista ei tietenkään saanut ottaa yhtään tukea, sillä hevosen täytyy antaa tulla tuntumaa kohti eli tuntumaa tarjotaan hevoselle eteenpäin, ei missään nimessä ohjasta takaisin päin ottamalla. Ravin liikkeen piti antaa tulla rennon selän läpi. Koko selän rentouteen kevyessä ravissa olisin voinut käyttää koko tunnin, sitä joutuu nimittäin tietoisesti oikein miettimään, jotta sen saa pysymään.

Isolla pääty-ympyrällä haettiin seuraavaksi kevyessä ravissa oikea reitti, tempo ja pehmeä tuntuma. Kaiken ollessa kunnossa sain luvan istua alas. Ihanaa, kevyessä ravissa olin joutunut niin tekemään töitä oman asentoni kanssa, että oli ihanaa saada istua alas lepäämään. Yleensähän tilanne on päinvastoin, että kevytravi tuntuu helpommalta kuin harjoitusravi. Nyt olin kuitenkin niin hyvässä asennossa, että sai vain istua ja hevonen piti selkänsä hyvin ylhäällä ja jatkoi tasaista ravia. Täytyi vain olla tarkkana, ettei harjoitusravissakaan ala yhtään ottaa tukea ohjasta, vaan tuki löytyy noista uusista vatsalihaksista.

Hevonen ratsatetaan takaa eteen tuntumalle tietävät kaikki, mutta miten se tehdään ja miten sitä opetetaan on aivan eri juttu. Tapoja on varmaan yhtä monta kuin opettajia. Eija on omasta mielestäni paras opettaja, jonka tunneilla olen käynyt. Hän todellakin opettaa ratsastajan ensin hallitsemaan omat apunsa, jonka jälkeen hevoseen on mahdollista vaikuttaa oikein ja lopputuloksena hevonen tulee pehmeälle tuntumalle. HEVOSTA EI SIIS OTETA TAI PIDETÄ TUNTUMALLA, VAAN SE TULEE ITSE TUNTUMALLE!

Lopuksi teimme laukannostoja ympyrällä, joista vain yksi onnistui. Olen ratsastanut kyseisellä yksityishevosella vain yhden kerran aikaisemmin, joten emme tunne toisiamme. Hevonen on 11-vuotias ja osaa taatusti laukannostot. Itse en vain osannut. Siirsin kuulemma sisäpohjetta aivan liikaa eteenpäin ja aloin työntämään koko satulaa eteenpäin. No, hevonen ei tajunnut hölkäsen pöläystä. Onnistuessani pitämään ylävartaloni tarpeeksi edessä, katseen reilusti ylöspäin, sisäpohkeen paikallaan ja siirtämällä ulkopohjetta hieman taakepäin nosti hevonen laukan helposti. Jee jee. Tätä ennen oli yritetty niin monta kertaa epäonnistuneesti, että alkoi tunti kellossa tulla jo täyteen eikä laukannostoa ehditty toiseen suuntaan tällä kertaa yrittää.

Ravia kuitenkin otettiin lopuksi vielä ympyrällä toiseen suuntaan. Hevonen kuumeni hiukan laukasta, joten nyt täytyi muistaa, että antaa ohjasta, jolloin vauhti tippui. Toisin kuin kuvittelisi juoksevat hevoset vain kovempaa, jos niitä rupeaa suusta vetämään hitaammalle tempolle. Pehmeä tuntuma, kevennyksen hallinta, jolloin istunnalla hidastaa ja käsi eteen ei taaksepäin.

Tämä oli ratsastusta! Ei mitään naruista vetämistä, pohkeella potkimista ja temppujen vääntämistä. Perusratsastusta hevosta kunnioittaen. Ratsastajan saadessa kehonsa asennon hallintaan piristyvät useimmat hevoset itsestään. Välillä kannattaa vaihtaa opettajaa.

Vuosi hevoseni kuolemasta

"Yksikään hevonen ei vaan tunnu omalta." 

Yllä olevan kommentin kuulin pari päivää sitten hevosensa menettäneeltä uutta hevosta etsivältä ihmiseltä. Voin täysin yhtyä samaan lausahdukseen. Ei ole mitään merkitystä kuinka hienoja ja laadukkaita hevosia käy kokeilemassa, yksikään ei vain tunnu omalta. Kaikki ovat ihan ok, mutta niistä puuttuu vain se jokin. Voisin alkaa vuokrata, mutta en nyt sentään omaksi osta.

"Jos joku teistä on menettänyt puolison, rakkaanne sielu haluaa teidän tekevän sydämeenne tilaa, jotta joku toinen mies tai nainen voisi rakastaa teitä ja jotta voisitte itsekin rakastaa jälleen. On teidän tehtävänne tehdä tilaa sydämeenne. Sitä rakkaanne haluaa teille aina. Älkää odottako liian kauan. Monet miehet ja naiset antavat kerta toisensa jälkeen uuden rakkauden mahdollisuuden mennä elämässään ohi, koska he rakastivat aiemmin jotakuta hyvin erityistä, jonka Jumala sitten otti taivaan kotiin. Rakastettunne haluaa teidän rakastuvan uudelleen ja tekevän tilaa sydämeenne päästääksenne jonkun muun sisään. Rakastettunne taivaassa tietää, että kaipaatte sitä. Rakastettunne ei toivo teille yksinäisyyttä."

"Joskus on vaikea päästä eteenpäin, nousta ylös ja jatkaa elämää, mutta rakkaasi haluaa sinun tekevän niin. Edesmennyt rakkaasi ei halua sinun vain itkevän tai luovuttavan. Hän tietää, että sydämessäsi ammottaa ikävästä ja kivusta syntynyt aukko, ja hän haluaa auttaa sinua eheytymään ja täyttämään tuon tyhjyyden. Hän rakastaa sinua. Sinun ei tarvitse unohtaa rakastasi, mutta häntä ei silti tarvitse ajatella koko ajan. Hän ei halua sinun tekevän niin, koska hän tietää sen tekevän kipeää. Se ei tarkoita, ettet rakastaisi häntä enää. Läheisesi tietää, että rakastat häntä, ja hän rakastaa sinua, mutta hän haluaa nähdä sinut onnellisena. Hän haluaa nähdä rakkauden ja hyvien asioiden tulevan elämääsi."

Itse olin hevoseni kanssa yhdessä 18 vuotta. Pitkä aika. Pidempi kuin minkä olen ollut yhdessä yhdenkään ihmisen kanssa. Ei ole siis ihme, että koen menettäneeni puolet itsestäni. Yllä oleva teksti on Lorna Byrnen uusimmasta kirjasta Enkelten kosketus ja kuvaa mielestäni hyvin tilannetta, vaikken puolisoa olekaan menettänyt. Sydämessään on tehtävä tilaa uudelle hevoselle, muuten sinne on aivan mahdoton päästä sen maailman parhaimmankaan hevosen, joka olisi sinulle juuri se oikea sillä hetkellä!

Ratsastuskouluhevosilla on äärimmäisen tärkeä tehtävä tämän kaltaisissa tilanteissa. Niitä saa halata ja paijata. Niille saa puhua. Ne eivät välitä, vaikka sinua itkettääkin. Ne ymmärtävät kyllä ja ottavat osaa suruusi. Ja se on ihan ok tuntea itsensä ulkopuoliseksi ratsastuskoulussa eihän se ole yhtään sama asia, jos on vuosia tottunut menemään oman hevosen luokse. Ratsastuskoulussa hevoset jaetaan muiden niitä tarvitsevien kanssa. Ratsastuskouluhevosta ei voi omia itselleen. Tärkeä taito opetella jakamistakin. 

Löydät uuden hevosen, kun sen aika on. Siihen asti nauti jokaisesta hetkestä, jonka saat viettää arvokkaiden ratsastuskouluhevosten parissa. Ja itke, kun itkettää.

Haaveilen omasta kimosta hevosesta. Enkelitammasta. Hevosella on nimikin. Erina. Joko sydämessäni olisi tilaa?



Lähde: Lorna Byrne, Enkelten kosketus, Kustannusosakeyhtiö Otava 1017 

Hevosen ostotarkastus

Haaveissa oma hevonen

Niin aina, vaikkei siinä ole järjen häivääkään.

Kylmä tosiasia

Hevoseen ei saa ihastua eikä missään nimessä kehittää tunnesidettä ennen kuin se on mennyt ostotarkastuksesta läpi.


Monista hevosista on nykypäivänä valmiit röntgenkuvat olemassa. Tämä säästää kuluja, jos kuvat ovat hyvälaatuiset ja suhteellisen tuoreet. Kuvat tulisi lähettää lausuttavaksi itse valitsemalleen eläinlääkärille. Jos kuvista ei löydy mitään kovin hälyttävää, on aika varata aika kliiniseen eläinlääkärin tekemään ostotarkastukseen.

Hevosen ostotarkastus on paras tehdä klinikalla. Siellä on oikeanlaiset pohjat, joissa hevosen liike katsotaan. Lisäksi pystyy heti ottamaan tarkentavia röntgenkuvia tarvittaessa. Hevosen myyjät, varsinkin ammattimaiset hevoskauppiaat haluavat usein, että tarkastus tehtäisiin hevosen kotitallilla. Itse en tähän suostu.

Vuonna 2006 ostin hevosen, jonka onneksi vein klinikalle ostotarkastukseen. Hevonen ei  nimittäin ontunut taivutuskokeessa paljon, mutta riittävän vähän, että sen vasen etujalka kuvattiin. Jos tarkastus olisi tehty tallilla, ei hevosta varmaan olisi tullut lähdettyä vietyä enää kuvattavaksi. Tässä tapauksessa hevosesta löytyi merkkejä nivelrikosta ja sen hinta putosi 5 000 eurosta lähes nollaan.

Kukaan tutuistani ei olisi hevosta ostanut millään hinnalla. Itse olin kuitenkin hevoseen jo sen verran ihastunut, vaikkei saisi, että sen halusin nivelrikosta huolimatta. Maksoin hevosesta 1 200 e. Voi olla, että sen olisi saanut vieläkin halvemmalla. Tästä kokemuksesta oppineena suosittelen tekemään ostotarkastuksen aina klinikalla.

Tässä nähtäväksi esimerkki ostotarkastuskertomuksesta.

Käynnin syy                                 Ostotarkastus

Anamneesi

8-v pv ratsu, joka tulee ostotarkastukseen.

Status

Yleistila pirteä, karvapeite kiiltävä, hevonen jonkunverran laiha, kylkiluut näkyvät. Lihaksisto kohtuullisesti kehittynyt, symmetrinen, ei arista tunnustellen. Limakalvot kellertävät, kta alle 2 s. Hampaissa piikkejä ja koukkuja. Imusolmukkeet tunnustellen normaalit. Jalka-asennot tavalliset, kengitys tavallinen. Lievää sädemätää MEJ. Silmät: korneat kirkkaat, ei irissynekkioita. Korvat: tavalliset. Sukupuolielimet tavalliset. Suoliäänet tavalliset. Nivelissä tai jännealueilla ei turvottelua tai aristusta tunnustellen.
Ei spontaaniontumaa ravissa suoralla tai kummassakaan kierroksessa.
Taivutetaan VEJ ala 2, ylä 0, OEJ ala 0, ylä 0, MTJ ala ja ylä 0.
RTG-kuvataan VEJ distaalinivelet 4 projektiota: isohkot nivelpiikit sekä MT III että vuohisluun sisäetureunassa, sekä vuohisluun takaosassa ja pientä muotoutumista etupinnassa.
OEJ distaalinivelet LM: pientä muotoutumista vuohisluun etupinnassa
MEJ sädeluut: ei huomauttamista
VEJ:n vuohisessa merkkejä nivelrikosta, joka voi alkaa vaivata jo lähitulevaisuudessa raskaammassa rasituksessa ja kisakäytössä.


Hevosesta otettiin lisäksi verinäytteet, joista ei löytynyt mitään epätavallista. Käynti maksoi kaikkinensa 302 euroa.

Usein eläinlääkäri kysyy mihin käyttöön hevosta ollaan ostamassa. Tämä on hiukan kinkkinen tilanne silloin, kun ostaa hevosta harrastekäyttöön. Mikä tahansa hevonen kestää yleensä edes jonkin verran maastokäppäilyä. Täytyy siis osata tarkentaa esim. tavoitteelleeseen kouluratsastuksen harrastamiseen, jos harrastekäytöllä tarkoitetaan vastaavaa valmentautumista kuin kisakäyttöön ostettavilla hevosilla.

Itse en viimeksi ostotarkastuksessa ollessani tätä harrastekäyttöäni älynnyt tarkentaa mitenkään. Tyhmänä sanoin vain harrastekäyttöön, en edes lajia. Tällöinhän hevosen terveydentilalta ei vaadita yhtä virheetöntä statusta kuin kisakäyttöön ostettavalta hevoselta.

Itselläni kaikki tarkentavat kysymykset tulivat mieleen vasta kotona jälkikäteen, vaikka eläinlääkäri käski lukea kirjoittamansa lausunnon läpi ja tulla kysymään, jos on epäselvyyksiä. Ei niitä klinikalla ollut, mutta kotona kyllä. Mitä käytännössä tarkoittaa, että vuohisten sisäreunoilla on lievää terävöitymistä? Onko tämä alkavaa nivelrikkoa mahdollisesti? Nivelrikko sanaa ei lääkäri ainakaan maininnut missään vaiheessa. Entäs tämä: kintereen alimman pattinivelen ulkoetupinnalla kohtalaista, mutta rauhallista nokkamuodostusta. Tarkoittaako se, että voi ehkä tulla kinnerpatti. Kinnerpatti sanaa ei lääkäri maininnut missään vaiheessa. Myyjä kyllä jossain vaiheessa hermostui, että enkö olekaan ostamassa hevosta harrastekäyttöön vaan tarkastamassa sitä kisahevoseksi.

Nyt vuonna 2017 ostotarkastus maksoi 280 euroa. Hevosella oli valmiina röntgenkuvat olemassa.

Itse haluaisin, että vaikka ostan hevosen harrastekäyttöön, niin se olisi lähtökohtaisesti mahdollisemman terve. Varsinkin, kun kyseessä oli vasta nuori hevonen. Oma harrastekäyttöni, kun ei tarkoita metsämaastoilua, vaan pääasiassa maneesissa kouluratsastusvalmentautumista. Tarkoitus olisi myös kouluttaa hevonen mahdollisen pitkälle ammattilaisratsuttajaa apuna käyttäen. Toki uskon, että osaisin mukauttaa hevosen käytön siihen tasoon, jonka se kestää. Eivät edelliset hevosenikaan ole puhtaita papereita saaneita, mutta eivät ne ole maneesitallissa asuneetkaan!

Ostotarkastukseen täytyy osata siis valmistautua paremmin kuin itse olin valmistautunut.

Kuvien hevosella ei ole mitään tekemistä tekstin sisällön kanssa.



 

Hevosenkin huulet rasvattuina

Hevonen on yhä suositumpi vapaa-ajan kumppani sekä ratsastuksessa että ravitoiminnassa. Kaiken hevosurheilun ja harrastuksen lähtökohtana on hevosten hyvinvointi. Hevosen paras on avainasemassa myös ratsastuskouluissa.

Hevosen hyvinvointi on tärkeä tavoite hevosten valmennuksessa ja kilpailutuksessa. Kouluratsastaja Mikaela Lindhin tallilla hevosten suupielet rasvataan aina ennen suitsitusta. Myös ratsastuskoulussa, jossa käyn silloin tällöin on sama käytäntö. Onhan se itsestään selvää, että hyvinhoidetut suupielet pysyvät paremmin kunnossa. Ratsastajan käsihän harvoin on niin pehmeä ja hiljaa kuin sen tulisi olla.

Omalla hevosellani ei ollut ikinä vaivaa suupielien kanssa, joten vaseliinia tuli käytettyä hyvin harvoin. Varsinkin nuorilla hevosilla suupielten rasvaaminen on kuitenkin hyvinkin perusteltua, koska hevosen suupielet eivät ole vielä tottuneet ja kovettuneet kuolainten vaikutuksesta. Myös kumikuolainta käytettäessä olisi hyvä käyttää rasvaa suupieliin.

Tavallisin huulirasva hevosille on perinteinen vaseliini sekä valkovaseliini. Nykyään on myös muita hyviä rasvoja suupielien rasvaamiseen olemassa.


Itse päädyin tilaamaan Stassekin "huulirasvan".

Stassek Equibona ihovoide, 250 ml

Suojaava ja luonnollinen ihovoide 

Monet iho-ongelmia aiheuttavat bakteerit eivät onnistu läpäisemään pehmeää ja hyvin hoidettua ihoa. 

Equibona suojaa ja hoitaa tehokkaasti hevosen ihoa ja karvaa. Tämä huolellisesti kehitetty hoitovoide on valmistettu puhtaista luonnon raaka-aineista.  Equibona on korvaamaton hoitotuote esim. huulille, suupieliin, vuohisiin, hännäntyveen, harjaan ja hiertyneille alueille. Sen käyttö on lähes rajatonta.  Equibona suojaa vuohista kosteudelta ja lannan ärsytykseltä.  Se tekee ihon pehmeäksi ja notkeaksi ja palauttaa lyhyessä ajassa ihon joustavuuden. Hoidettu iho ehkäisee iho-ongelmia ja arkuutta. Nuoret hevoset tottuvat paremmin vieraisiin kuolaimiin. Equibona on myös erittäin hyvä hoitovoide siitostammojen utareille.

Voit käyttää Equibonaa myös perheellesi, esim. käsille, kyynärpäille ja ärtyneelle iholle. 

Tuote on reilun kokoinen ja monikäyttöinen. Tuoksu on miedon vaniljainen.

Valmistusaineet: vaseline, glycerin, kolophonium, zink stearate, aqua, emmolients

Stassekin tuotteet ovat kokemukseni mukaan olleet aina hyviä ja pidän siitä, että ainesosat ilmoitetaan avoimesti pakkauksissa.

Sprenger Bow Balance jalustimet Horzelta

Ostin Sprengerin Bow Balance -jalustimet pari vuotta sitten erään Intermediaire-tasolla ratsastavan tutun suosituksesta.

En koe näitä erikoisjalustimia mitenkään täysin välttämättömiksi. Suurin ero tavallisiin jalustimiin verrattuna on varmaankin jalustimien leveämpi jalustinkumi. Ja itselläni lisävarusteena ostetut pitoa parantavat teräksiset jalustinkumit. Nämä halusin suosittelun lisäksi erityisesti talvikelejä varten, kun kengän pohjassa on lunta. Kylmänä en terästä ole kokenut missään vaiheessa.

Sprenger Bow Balance -jalustimet

Kevyiden jalustimien leveä jalustinkumi jakaa ratsastajan painon tasaisesti ja kumin pehmeämpi keskiosa lisää pitoa. Jalustimet tulevat sinimustien jalustinkumien kanssa, joita en ikinä ole kokeillut. Tilasin jalustimiini nimittäin heti teräksiset "jalustinkumit". Patentoitu System 4 -nivelmekanismi vapauttaa jalan jalustimesta onnettomuuden sattuessa.

Teknisiä lisätietoja:

Myydään pareittain. Kokoja löytyy kolme: 11 cm, 12 cm ja 13 cm. 12 cm on niin sanottu ladies size (englannin koko 4 3/4). Itselleni tämä 12 cm koko on sopiva. Horzelta jalustimet löytyvät teräksen värisinä, eri väriset siis kuin itselläni olevat.

Jalustimia jalustinhihnoihin laittaessa on tärkeä katsoa, että ne tulevat oikeille puolille. R-kirjain jalustimessa tarkoittaa, että jalustin on oikean puolen jalustin ja L-kirjain vasemman puolen.

 

Jalustinkumit, ruostumaton teräs, Sprenger

Teknisiä lisätietoja:

Materiaali: ruostumaton teräs.Myydään pareittain.

Pehmeät, kohtuuhintaiset jalustinhihnat/jalustinremmit Horzelta

Itselleni tuli aika hankkia uudet jalustinhihnat. Edelliset olivat ikivanhat, venyneet 15 cm eripituisiksi ja kovan tuntuista nahkaa. Nyt hakusessa oli pehmeät, hyvälaatuiset, venymättömät jalustinhihnat. Plussaa olisi pieni reikien pituusväli. Eikä hinta saanut olla päätä huimaavan kallis.

Nämä jalustinhihnat valitsin.

Kavalkade Nappa jalustinhihnat

Testit osoittavat, että reikien vetolujuus on noin 350 % korkeampi kuin tavallisissa jalustinhihnoissa. Reikien äärimmäisen lyhyet välit mahdollistavat jalustimien pituuden tarkan ja yksilöllisen säätämisen. Reikien väli on 3,2 cm (ylempänä olevan reiän alapäästä alempana olevan reiän yläpäähän mitattuna). En pidä mitoitusta mitenkään äärimmäisen lyhyenä välinä. Itse haluaisin reikiä olevan puolet tiheämmässä.

Tuoteominaisuudet:

• Nailonvahvistuksella Pitäisi estää venymistä
• Päällystetty pehmeällä nappanahalla Hyvänoloista pehmeää nahkaa
• Säilyttävät muotonsa
• Kovaa kulutusta kestävät

Teknisiä lisätietoja:

Pituudet: 120, 130, 140, 150, 160, 170 cm. Pituuksissa on hyvin valinnanvaraa. Itse olen 156 cm pitkä ja valitsin 140 cm jalustinhahnat, jotka vaikuttavat ihan sopivilta. Valokuvissa jalustimet ovat sillä pituudella kuin ne todennäköisesti tulevat olemaan.

Ostaisiko nahkariimun vai nailonriimun?

Itse tilasin molemmat. Ja vieläpä samaan hintaan!

Nahkariimua käytin hevosellani aina kesäaikaan, koska kaikki muut riimut hiersivät enemmän tai vähemmän, korvien takaa tai jostain muualta. Nahkariimu oli ainut joka kävi. Nahkariimun etuna on myös, että sen pitäisi mennä rikki tiukan paikan tullen ollen näin turvallisempi kuin nailonriimu. Nahkariimu on myös helppo pyyhkäistä vedellä ja satulasaippualla puhtaaksi nopeasti. Itse pesin nahkariimuani ihan surutta juoksevan veden alla sen saatua syksyisin kunnon mutakylvyt lähes päivittäin.

Edullinen, pehmeä nahkariimu arkikäyttöön

Horze Fremont nahkariimu NYT -30 %

Edullinen nahkariimu on juuri sopiva turvalliseen ulkoiluun. Nyt, jos koska kannattaa kokeilla nahkariimua. Hinta on ihan älyttömän edullinen mielestäni.

Tässä on edullinen ja hyvännäköinen nahkariimu päivittäiseen käyttöön. Käytännöllinen nahkariimu on ihanteellinen päivittäiseen käyttöön, ja se kestää kovaa kulutusta. Tässä säädettävässä riimussa on kätevä pikalukko leukahihnassa, ja riimun saa säädettyä sopivaksi turpa- ja niskahihnojen säätösolkien avulla. Messingin väriset metalliosat antavat riimulle tyylikkyyttä, ja koristetikkaukset viimeistelevät ilmeen.

Mielestäni tämä riimu on nimenomaan täydellinen päivittäiseen käyttöön. Sitä ei tarvitse säästellä. Leuan pikalukon toimivuus käytössä on hiukan kysymysmerkki, sillä pyöreää messinkirinkulaa, jossa lukko on kiinni joutuu kääntämään ulospäin lukkoa avatessa. Tämä tuskin kuitenkaan suurempia ongelmia käytössä tuottaa.

Tuoteominaisuudet:

• Pehmeä nahkariimu Riimun nahka on mukavan pehmeän oloista, kuitenkin ihan sopivan jämäkkää.
• Metalliosat messinkiä Vaikuttavat aika heppoisilta. En usko kestävän mitään kovia vetoja. Luulen näiden messinkiosien olevan riimun heikoin lenkki, josta se tulee menemään rikki.
• Koristeelliset tikkaukset Vaalea tikkaus reunssa on kivan näköinen ja tuo riimuun kalliimmankin riimun ilmeen.
• Säädettävät turpa- ja niskahihnat

Riimua löytyy ruskean lisäksi myös mustana. Tosin mustasta on enää kokoa SH (shettis) jäljellä.
 

Teknisiä lisätietoja:

100 % nahkaa.

Pesuohjeet:

Puhdista lika ja hiki pois pyyhkimällä lämpimällä vedellä kostutetulla liinalla, ja käsittele sen jälkeen nahanpuhdistusaineella.

Ihana, hyvälaatuinen nailonriimu

B Vertigo Patrick riimu NYT -30 %

Tämä nailonriimu sopii hyvin päivittäiseen käyttöön.

Tämä on oikea valinta, kun tarvitset yksinkertaista ja kestävää arkiriimua B Vertigon laadusta ja tyylistä tinkimättä. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut soljet ovat kestävät. Värit sointuvat kauniisti yhteen muiden B Vertigo-malliston tuotteiden kanssa. Tästä riimusta olen haaveillut pitkään, heti ensi näkemästä asti. No, nyt se on vihdoin hankittu, enkä ole tippaakaan pettynyt. Vaikuttaa todella hyvälaatuiselta ja on kyllä niin kaunis.

Tuoteominaisuudet:

• Kestävä nailonriimu||Metalliosat kestävää, ruostumatonta terästä||Yhteensopivat värit

Metalliosat ovat todellakin kestävän oloiset ja muutenkin riimu vaikuttaa erittäin kestävältä. Niskassa ja turvan päällä on neopreenipehmuste tuomassa hevoselle käyttömukavuutta. Tässä riimussa lukko on erittäin helppokäyttöisen oloinen, ainakin näin uutena ennen mutakylpyjä. Itse hankin tämän talvea varten. Omasta mielestäni nailonriimujen peseminen on hankalampaa kuin nahkariimujen peseminen.
 

Teknisiä lisätietoja:

Nailonia, soljet ruostumatonta terästä.

Pesuohjeet:

Huuhtele vedellä. Imakuivaus.