Paluu takaisin ratsastuksen ytimeen

Pitkästä aikaa taas Eija Pullisen ratsastustunnilla kaksi kertaa käyneenä on saanut kunnon muistutuksen siitä mistä ratsastuksessa oikein on kyse. Eija ei ole Centered Riding ohjaaja, mutta näkee äärimmäisen hyvin istuntavirheet ja osaa ja jaksaa niitä korjata.

Eilisellä tunnilla jouduin käyttämään joitain vatsalihaksia, joita en tavallisesti käytä yhtään missään. Siltä ainakin tuntuu. Vatsa on aivan ihmeellisen tuntuinen. Nukkuminenkin oli katkonaista.

Tunti aloitettiin kevyessä ravissa, jossa hevosen liikkeen täytyy antaa nostaa itsensä satulasta takareisien ja vatsalihasten avulla. Eli ei siis nosteta itseä ylös etureisillä kuten minä tein. Kulmaan tullessa johdettiin pehmeästi ohjalla sisälle päin ja jo kulmassa piti olla hellittänyt. Hevosen veryttelyä jatkettiin loivilla avotaivutuksilla, joissa liikkeen suunta näytettiin hevoselle ylävartalosta ohjaamalla ja sisäpohjetta käyttämällä. Sisäohjaa ei saanut juurikaan käyttää, se on vain pehmeästi tuntumalla.

Kevyessä ravissa keskityttiin siihen, että hallitsee ylävartalonsa asennon ja siinä jos missä oli tekemistä. Ohjista ei tietenkään saanut ottaa yhtään tukea, sillä hevosen täytyy antaa tulla tuntumaa kohti eli tuntumaa tarjotaan hevoselle eteenpäin, ei missään nimessä ohjasta takaisin päin ottamalla. Ravin liikkeen piti antaa tulla rennon selän läpi. Koko selän rentouteen kevyessä ravissa olisin voinut käyttää koko tunnin, sitä joutuu nimittäin tietoisesti oikein miettimään, jotta sen saa pysymään.

Isolla pääty-ympyrällä haettiin seuraavaksi kevyessä ravissa oikea reitti, tempo ja pehmeä tuntuma. Kaiken ollessa kunnossa sain luvan istua alas. Ihanaa, kevyessä ravissa olin joutunut niin tekemään töitä oman asentoni kanssa, että oli ihanaa saada istua alas lepäämään. Yleensähän tilanne on päinvastoin, että kevytravi tuntuu helpommalta kuin harjoitusravi. Nyt olin kuitenkin niin hyvässä asennossa, että sai vain istua ja hevonen piti selkänsä hyvin ylhäällä ja jatkoi tasaista ravia. Täytyi vain olla tarkkana, ettei harjoitusravissakaan ala yhtään ottaa tukea ohjasta, vaan tuki löytyy noista uusista vatsalihaksista.

Hevonen ratsatetaan takaa eteen tuntumalle tietävät kaikki, mutta miten se tehdään ja miten sitä opetetaan on aivan eri juttu. Tapoja on varmaan yhtä monta kuin opettajia. Eija on omasta mielestäni paras opettaja, jonka tunneilla olen käynyt. Hän todellakin opettaa ratsastajan ensin hallitsemaan omat apunsa, jonka jälkeen hevoseen on mahdollista vaikuttaa oikein ja lopputuloksena hevonen tulee pehmeälle tuntumalle. HEVOSTA EI SIIS OTETA TAI PIDETÄ TUNTUMALLA, VAAN SE TULEE ITSE TUNTUMALLE!

Lopuksi teimme laukannostoja ympyrällä, joista vain yksi onnistui. Olen ratsastanut kyseisellä yksityishevosella vain yhden kerran aikaisemmin, joten emme tunne toisiamme. Hevonen on 11-vuotias ja osaa taatusti laukannostot. Itse en vain osannut. Siirsin kuulemma sisäpohjetta aivan liikaa eteenpäin ja aloin työntämään koko satulaa eteenpäin. No, hevonen ei tajunnut hölkäsen pöläystä. Onnistuessani pitämään ylävartaloni tarpeeksi edessä, katseen reilusti ylöspäin, sisäpohkeen paikallaan ja siirtämällä ulkopohjetta hieman taakepäin nosti hevonen laukan helposti. Jee jee. Tätä ennen oli yritetty niin monta kertaa epäonnistuneesti, että alkoi tunti kellossa tulla jo täyteen eikä laukannostoa ehditty toiseen suuntaan tällä kertaa yrittää.

Ravia kuitenkin otettiin lopuksi vielä ympyrällä toiseen suuntaan. Hevonen kuumeni hiukan laukasta, joten nyt täytyi muistaa, että antaa ohjasta, jolloin vauhti tippui. Toisin kuin kuvittelisi juoksevat hevoset vain kovempaa, jos niitä rupeaa suusta vetämään hitaammalle tempolle. Pehmeä tuntuma, kevennyksen hallinta, jolloin istunnalla hidastaa ja käsi eteen ei taaksepäin.

Tämä oli ratsastusta! Ei mitään naruista vetämistä, pohkeella potkimista ja temppujen vääntämistä. Perusratsastusta hevosta kunnioittaen. Ratsastajan saadessa kehonsa asennon hallintaan piristyvät useimmat hevoset itsestään. Välillä kannattaa vaihtaa opettajaa.