Hevosen ratsastaminen notkeammaksi

Hevosia on välillä vaikea saada taipumaan ja kevyelle tuntumalle. Alkuun sopii hyvin verryttely kevyessä ravissa tehden erilaisia kaarevia uria. Kääntäessä on tärkeää, että hevonen oikeasti kääntyy pienestä avusta ja kannattaa muistaa koputella sisäpohkeella houkuttelevasti, pehmeästi sisäkylkeä, jolloin hevonen nostaa itsensä mukaan kaarteeseen eikä vain liiraa laiskasti ja pitkänä kaarrosta. Alkuverryttelyn jälkeen voi istua alas harjoitusraviin ja alkaa tehdä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä.

Siirtymisen jälkeen monet hevoset jännittyvät helposti koviksi kyljistään. Silloin kannattaa tehdä heti voltti ja muistuttaa hevosta, että ollaan töissä. Pidä huoli siitä, että taivutat hevosta sisälle ja katso samalla ettei hevonen luista ulos ympyräuralta. Älä jää vetämään ohjasta, äläkä nosta ulkokättä liian ylös. Muista myös pitää huoli siitä, että kätesi pysyvät omilla puolillaan harjaa. Heti kun hevonen vähänkin rentoutuu, muista aina myödätä ohjasta.

Jäykällä hevosella kannattaa välttää ratsastamasta pitkään suoralla uralla. Kaarevalla uralla hevoseen pääsee paremmin käsiksi ja jatkuvat taivuttelut saavat sen vähitellen pehmenemään lihaksistostaan. Suunnanvaihtoja kannattaa myös tehdä usein. Suuntaa vaihtaessa joudut tarkkailemaan myös itseäsi, että pysyt keskellä hevosta.

Kavalettiharjoittelu on hyvä apuväline hevosen notkistamiseksi. Kun hevonen nostaa jalkojaan, se myös käyttää vatsalihaksiaan ja pyöristää selkäänsä. Ratsastaja saa ikään kuin ilmaiseksi paljon sellaista, jonka eteen verryttelyssä tavallisesti tehdään lujasti töitä.

Pääty-ympyrälle voi laittaa kaksi kavalettia ja neljä maapuomia kaarevalle uralle noin 1,2 metrin etäisyyksillä toisistaan. Ratsasta puomit ravissa ja ole tarkka siitä, että hevonen ylittää kaikki puomit keskeltä, jotta etäisyys sopii hyvin. Ulko-ohja määrää hevosen reitin. Pidä oma painosi hieman sisäpuolella ja katso ettei istuntasi valahda ulkokyljelle. Jos tuntuu siltä, että hevonen ei pysy reitillä, voit asettaa sen vähäksi aikaa poispäin ympyrältä jotta saat sen ulkolavan paremmin hallintaasi.

Aluksi voit ravata puomien yli ja siirtyä heti niiden jälkeen hetkeksi käyntiin. Kun hevonen alkaa ylittää puomit rennosti, voit jättää pois käyntisiirtymisen ja mennä koko ajan ravia. Jos hevonen tuntuu kovalta ja hankalalta, tee välillä voltteja pääty-ympyrältä sisäänpäin. Muista silloin antaa ulko-ohjalla tilaa, jotta hevonen pystyy kääntymään ja asettumaan.

Jos hevosesi on esimerkiksi oikeassa kierroksessa jännittyneempi ja vaikeampi, voit välillä ratsastaa voltin ulospäin pääty-ympyrältä. Ei kannata jäädä taistelemaan koko ajan vaikeassa oikeassa kierroksessa vaan helpota välillä tehtävää tekemällä voltti helpompaan suuntaan eli vasemmalle. Sitten voit taas palata pääty-ympyrälle ja yrittää säilyttää rentouden.

Kun hevonen toimii ravissa, voit siirtyä laukkapuomeihin / pienen pieniin esteisiin. Laita neljä pientä estettä kuuden metrin päähän toisistaan. Ensimmäisillä kerroilla hypyistä voi tulla pitkiä ja vähän holtittomia, mutta kun hevonen rentoutuu ja malttaa odottaa, hypyt muuttuvat pyöreämmiksi ja rennommiksi. Pidä vatsalihaksesi tiukkoina, kun ylität esteet. Voit taivuttaa hevosta myös puomin päällä näillä pienen pienillä esteillä. Hevosen täytyy kuunnella sinua koko ajan.

Jos hevosesi painaa ulko-ohjaan, katso ettet missään nimessä tarjoa sille tukea, jota vastaan saa nojata. Myötää ohjilla vähän väliä. Hevosen tulee kantaa itse itsensä. Tässä harjoituksessa se joutuu lyhentämään kroppaansa ja sen tulisi pysyä lyhyenä myös silloin kun se ei ole puomien päällä. Tee toistuvia pieniä pidätteitä, jotta saat hevosen pysymään lyhyenä ja tasapainossa. Vahvempi kuolain ei ole ratkaisu, vaikka hevonen tuntuisikin vahvalta.

Jäykän hevosen notkistaminen ei suju ihan hetkessä, vaan tällaista harjoittelua täytyy toistaa usein ja ratsastajan täytyy olla päämäärätietoinen ja riittävän taitava. On tärkeää, että ratsastajalla on hyvä tasapaino ja että hän ei jää kiinni ohjaan eikä häiritse hevosta omalla istunnallaan. Hevosen tulee voida luottaa ratsastajaansa, jotta se uskaltaisi rentoutua ja hakeutua tasaiselle tuntumalle. Silloin ratsastajalle tulee tunne siitä, että hevonen nostaa selkäänsä ylös ja rentoutuu koko ylälinjastaan.


Joko olet katsonut uusimmat luontaistuotetarjoukset tästä?








Lähde: Koivula Jutta, Hevonen notkeaksi puomeilla ja kavaleteilla, Hevoset & ratsastus 6/2014, s. 52-54

Ratsastuksen yksinkertaisia periaatteita

Jokainen hevonen on yksilö. Ratsastus on kuitenkin hyvä aina yrittää pitää mahdollisemman yksinkertaisena ja loogisena. Reilua hevosta kohtaan on muistaa, että hevonen ja ratsastaja peilaavat toisiaan. Mieti siis ensin miten itse istut ja vaikutat hevoseen ennen kuin syytät hevostasi, ettei se tee jotakin mitä haluat. Hyödyllistä on myös tunnustella mihin hevonen yrittää saada sinut heitetyksi, jotta pääsee apujasi karkuun ja luistamaan työstä. Hevonen ei varmaan tarkoituksella yritä tällaista, mutta koska hevosetkin ovat vinoja, eivät ne pysy itsestään suorana kauaa, vaikka olisit hevosen saanutkin ratsastettua suoraksi. Jos et ole tarkkana, saa hevonen liikutettua istuntaasi ja pystyy sitä kautta palaamaan itselleen luontaiseen vinoon asentoon.

Hevosen annetaan verrytellä aluksi käynnissä tarpeeksi. Käynnissä tarkistetaan, että hevonen tottelee eteenvieviä ja pysäyttäviä apuja. Käynnistä tehdään pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Ensimmäiset voidaan suorittaa hyvin pelkistetysti eli ohja aivan löysällä, kun testataan pohkeen eteenpäinvievä apu, ja pysähdyksen jälkeen kunnon peräänanto ohjasta. Kun nämä perusavut toimivat otetaan hevonen tuntumalle ja tärkeintä on, että hevonen hyväksyy tuntuman. Mitä paremmin hevonen on tuntumalla ja tasapainossa, sitä todennäköisemmin se pysähtyy tasajaloin.

Alku- ja loppuverryttelyssä hevonen saa kulkea pidemmässä muodossa, mutta ei etupainoisena. Hevosen on kannettava itse itsensä. Yleensä ravin keventäminen on järkevää verryttelyssä. On tärkeää, että hevosen selkä keinuu liikkeen tahdissa eikä jännity. Ratsastajan on kiinnitettävä huomiota siihen, että kevennys osuu satulan etuosaan pehmeästi. Tällöin kevennyksen pystyy pitämään myös pienenä ja tarvittaessa hitaana, jos hevosen askelta täytyy rauhoittaa.

Ratsastaja ei saa häiritä hevosta. Pohjetta käytetään ainoastaan tarvittaessa ja sillä ei jäädä puristamaan. Kädellä ei saa koskaan vaikuttaa taaksepäin.

Kaikissa siirtymissä askellajista toiseen ja niiden sisällä ajatellaan aina eteenpäin. Hevosen täytyy pysyä siirtymisissä tuntumalla ja pehmeänä niskastaan. On parempi käyttää siirtymään useampi askel kuin vaatia täsmällisyyttä siirtymän laadun kustannuksella. Siirtymissä alempaan askellajiin täytyy säilyttää tunne siitä, että hevosen takajalat kantavat painoa. Nuorella hevosella voi joutua myötäämään kädellä enemmän, jotta hevonen pysyy rentona niskastaan ja ajattelisi eteenpäin, mutta hevonen ei saisi tulla etupainoiseksi siirtymissä ravista käyntiin tai laukasta raviin. Itse ainakin helposti päästän hevosen levähtämään pitkäksi ja löysäksi ravista käyntiin siirtymisessä, jos myötään liian paljon.

Ravista laukkaan siirtymässä tai käynnistä laukkaan siirtymässä on tärkeää, ettei aja hevosta laukkaan vaan laukkahan nimensä mukaisesti nostetaan. Hevosen on nostettava laukka hyvin pienestä avusta ja on tärkeää, ettet lähde istunnallasi ajamaan hevosta laukkaan. Ainoastaan sisäistuinluu siirtyy hieman eteenpäin eli itse istunta pysyy täysin paikoillaan. Ulkopohje pehmeästi huolehtii, ettei hevonen heitä itseään ulospäin nostossa vaan pysyy suoralla uralla. Laukassa on heti ajateltava lonkat mukaan liikkeeseen. Kun lonkat liikkuvat pysyy istunta suorempana satulassa ja siirtyminen laukasta raviin tai käyntiin on paljon helpompi tehdä.

Avotaivutus on hyvä harjoitus hevosen notkistamiseen. Avotaivutuksessa pahin virhe on se, että lähdetään työntämään hevosen takaosaa ulos. Siinä on nimenomaan käännettävä etuosa hieman sisään uralta, jotta liike voimistaisi ja notkistaisi hevosta. Hevosen on taivuttava pehmeästi sisäpohkeen ympärille ja sisäohjasta ei saa vetää, pidetään ainoastaan pehmeä tuntuma.

Kun hevosta halutaan ryhdistää, sitä ei tehdä kädellä. Ainoa tapa nostaa hevosta edestä on se, että se koukistaa enemmän takajalkojaan ja ottaa niille painoa jolloin takaosa laskee.

Yksi tärkeimmistä asioista ratsastuksessa on oikea rytmi. Hevosta ei saa kiirehtiä missään askellajissa. Hevosen liikkumistavan kehittäminen vaatii paljon kärsivällisyyttä, toistoja ja johdonmukaista harjoittelua. On tärkeää, että hevonen pysyy pehmeänä koko ajan. Silloin se on myös mukava ratsastaa. Hevosen on siis oltava oikeassa peräänannossa eikä vain ulkoisesti oikeassa muodossa. Hevosen on työskenneltävä keskittyneenä ja rentona.

Hevosen täytyy pysyä avuilla, vaikka se säikkyisikin. Sitä ei kuitenkaan saa rankaista säikkymisestä, rankaiseminen vain pahentaa tilannetta. Joillekin hevosille voi auttaa, että pysäyttää hevosen pariksi sekunniksi säikähdyksen jälkeen. Voit kokeilla myös taputtaa hevosta, jolloin myötäät ohjasta ennen kuin hevonen on säikkynyt tullessasi sellaiseen paikkaan, jossa voit olettaa hevosesi säikkyvän.

Lahjakkaiden isoliikkeisten hevosten kanssa on varottava kiirehtimästä liikaa. Tällaisen hevosen kanssa on käytettävä paljon aikaa hevosen kehon voimistamiseen ja varottava, ettei rajoita hevosen liikkumista kädellä.

Ratsastuksessa täytyy olla nöyrä ja valmis kuuntelemaan sellaisiakin asioita, joita ei heti ymmärrä ja ottaa vastaan se tieto mitä hevonen koko ajan antaa. Itse en ikinä etukäteen suunnittele mitä harjoittelen. Hevonen kertoo itselleni hyvin nopeasti millainen harjoitus on millekin päivälle sopiva ja tarpeen. Täytyy ratsastaa juuri sitä hevosta, jonka satulassa istuu. Kaikissa korjauksissa kannattaa miettiä koko hevosta eikä keskittyä vain johonkin yksityiskohtaan, kuten että hevonen ei taivu toiseen suuntaan yhtä hyvin. Et voi koskaan korjata vain yhtä asiaa muuttamatta muita, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kannattaa myös muistaa, että kehosi valehtelee sinulle. Et istu välttämättä yhtään sellaisessa asennossa kuin kuvittelet. Ja kun asioita aletaan korjata ja muuttaa, voi suoritustaso väliaikaisesti laskea. Tämä on vain hyväksyttävä, jos haluaa päästä ratsastuksessaan oikeasti eteenpäin, uudelle tasolle. Itselläni kesti vuosi ymmärtää mitä Outi Laaksonen minua opettaessaan haki. Ja tarvittiin siihen toinen ratsastuksenopettajakin sanomaan samoista asioista ennen kuin uskoin. Onneksi alkaa oppi kuitenkin mennä vihdoin perille, ja ratsastus on aivan uudenlaista, parempaa, ihanampaa ja hyödyllisempää hevosenkin terveydelle ja kunnolle.


Tämä suihkugeeli on muuten aivan ihana!



Lähde: Koivula Jutta, Emile Faurien konstit toimivat "Ratsastus on yksinkertaista", Hevoset & Ratsastus 6/2014, s. 26-28