Maastossa ilman satulaa ratsastaessa käynnissä pitkin ohjin on hyvä keskittyä hevosen liikkeen kuuntelemiseen ja tuntemiseen. Itse sain vihdoinkin lonkkani ja alaselkäni liikkumaan. Auttaa, kun yrittää olla tekemättä mitään ja sitten vain sallii hevosen liikuttavan lonkkiasi. Lonkkanivelen liike on eteen-taakse ja hieman sisäänpäin. Alaselän liike taas sivulta-sivulle suuntainen, varmaankin se Centered riding -opettajan painottama ankanpyrstöliike. Tuntuu aivan ihanalta, kun selkä alkaa liikkua. Tulee pieni venytystunne sinne-tänne. Ja ei ole muuten selkäkipua, josta muuten helposti kärsin.
Hevonen alkoi kävellä todella reippaasti, kun lonkkaniveleni alkoivat liikkua hevosen liikkeen mukana. Välillä joudun aina lopettamaan liikkeen ja sallimaan hevosen taas uudestaan alkavan liikuttaa lonkkiani. Muuten huomaan alkavani itse tekemään liikettä, jolloin se ei ole enää yhtä sulavaa ja pientä. Alussa tunsin aina askeleen kerralla, mutta välillä pääsen jo hetkeksi kokonaisuuteen mukaan. Silloin liike on jatkuvaa, ja selän sivuttaisliike yhdistää koko liikesarjan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Silloin käynti ei ole enää yksi-kaksi liikettä vaan siitä tulee pehmeä jatkuva liikerata.
Saatuaan lonkat ja selän liikkumaan voi alkaa miettiä hienosääntöä. Takareidet tuntevat hevosen mahdollisimman isolta alueelta. Jalat tulevat luonnostaan paremmin hevosen ympärille, kun lonkat eivät enää vastusta vaan sallivat asioiden tapahtua.
Toinen hyvä harjoitus ilman satulaa on ravata rentoa ravia ympyrällä. Siinä tuntee todella helposti istuntansa virheitä. Tässäkin harjoituksessa oleellista on tehdä mahdollisimman vähän, antaa vain hevosen ravata. Tärkeää on pitää paino ympyrän sisäpuolella. Itselläni paino tuppasi valumaan helposti ulkopuolelle. Ilman satulaa tuntee erittäin hyvin miten vinossa oma asento mahdollisesti on ja tulee tarve käyttää ohjia tai pohjetta saadakseen hevosen pysymään ympyrällä. Kannattaa kuitenkin keskittyä asian korjaamiseen omaa istuntaansa muuttamalla. Hevoseni rupesi heti taipumaan oikealle, kun sain rentoutettua ulkolonkan ja vasen jalkani valui alas hevosen ympärille. Se oli oikea ahaa-elämys. Oikeassa kierroksessa käytin asentoni korjaamiseen paljon apuna, että käännyin ulkokautta katsomaan hevoseni häntää, jolloin sain korjattua lantion asentoa ja painon oikealle puolelle. Ja siihen sitten tuo ulkolonkan rentoutus ja paketti oli kasassa.
Keskityin myös ylävartaloni kääntämiseen navasta ympyrän menosuuntaan. Ja tärkeää oli muistaa myödätä sisäohjasta, vaikka hevonen ei silloin vielä taipunutkaan kunnolla.
